Pelastusasenteet 2005 gallup

Tutkimusjohtaja Sakari Nurmela, TNS Gallup Oy

Kotia ja liikennettä pidetään vaarallisimpina ympäristöinä

Liikenneonnettomuus ja tapaturma kotona ovat kansalaisten mielestä todennäköisimmät onnettomuudet, joihin he itse joutuvat osallisiksi. 56 prosenttia pitää todennäköisenä tai jossain määrin todennäköisenä, että joutuu jonkinlaiseen liikenneonnettomuuteen. 53 prosenttia ennakoi samaa kotitapaturmien osalta.

Kaksi suomalaista viidestä puolestaan arvelee joutuvansa kokemaan tapaturman työpaikallaan (40 %), tulopalon (38 %) tai Suomen lähialueilla tapahtuvan ydinvoimalaonnettomuuden (42 %). Joka kolmas ennakoi näkevänsä suuren ympäristöonnettomuuden kuten öljykatastrofin.

Noin joka viides (22 %) pitää suurta luonnononnettomuutta kuten tulvaa tai myrskyä ainakin jossain määrin todennäköisenä.

Vain harvat (noin 10 %) epäilevät joutuvansa kokemaan sen enempää Suomeen vaikutuksensa ulottavan ydinsodan kuin tavanomaisin asein käytävän sodan. Suomalaisen ydinvoimalan pettämiseen uskoo yhtä harva. Ydinvoimaonnettomuus maassamme tuntuu vain 9 prosentin mielestä edes jossain määrin todennäköiseltä..

Huoli ydinvoimalaonnettomuudesta vähentynyt roimasti

Yhä harvempi uskoo, että maamme lähialueilla tapahtuisi ydinvoimalaonnettomuus. Sitä ennakoivien määrä on vähentynyt voimakkaasti viime vuosikymmenen aikana.

Esim. 1995 vielä 59 prosenttia piti vähintään melko todennäköisenä, että itse joutuisi kokemaan kyseisen onnettomuuden. Kolme vuotta aiemmin sitä mieltä oli ollut jopa 70 prosenttia suomalaisista. Vastaavana aikana kotimaista ydinonnettomuutta pelänneiden määrä on puolittunut.

Sen sijaan luonnonkatastrofien todennäköisyyttä pidetään yhtä suurena kuin vielä viisi – kuusi vuotta sitten. Verrattuna viime vuosikymmenen alun käsityksiin, tilanne on kuitenkin muuttunut jonkin verran kielteisemmäksi.

Pelastusjärjestelmään luotetaan

Suomalaiset arvostavat oman asuinkuntansa pelastusjärjestelmää. Melkein kaikkien mielestä sen toiminta on tehokasta ja nopeata sekä ammattitaitoista ja luotettavaa. Valtaosa (93 %) arvioi sen olevan myös joustavaa.

Nämä myönteiset asiat tulevat yhä useamman mieleen puhuttaessa oman asuinkunnan pelastusjärjestelmästä. Jo 1992 yhdeksän suomalaista kymmenestä koki asian olevan nykyisellä hyvällä tasolla, mutta nyt soraääniä ei käytännössä ole lainkaan. Kunkin ominaisuuden sopivuus liikkuu 95 prosentin tienoilla, useimmiten sen paremmalla puolen.

Tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin ruusuinen kuin edellä mainittu antaisi ymmärtää. Melkein joka toinen pitää toimintaa hitaana (46 %) tai jäykkänä (45 %).

Runsaan neljäsosan – vajaan kolmasosan (29 %) mielestä pelastusjärjestelmää vaivaa tehottomuus, joka neljännen (24 %) mielestä ammattitaidottomuus. 22 prosenttia pitää sen toimintaa epäluotettavana.

Pelastusviranomaiset tehokkaimmillaan huoneistopalojen ja liikenneonnettomuuksien yhteydessä

Lukuihin sisältyvä näennäinen ristiriitaisuus voi selittyä sillä, että yleiskuva pelastusjärjestelmästä on erinomainen, mutta eri tilanteissa ja niitä tavalla tai toisella kokeneiden mielissä erilaiset.

Ainakin suomalaisten käsitykset vaihtelevat asuinkunnan pelastusviranomaisten toiminnan tehokkuudesta eri tilanteissa.

Tehokkaimmillaan he ovat sammuttaessaan huoneistopaloa tai hoitaessaan virkatehtäviään liikenneonnettomuuksien yhteydessä. Molemmissa tapauksissa useampi kuin yhdeksän suomalaista kymmenestä tunnustaa niiden suorituskyvyn.

Suuren teollisuuspalon vaatimat toimenpiteet sujuvat 79 prosentin mielestä vähintään melko tehokkaasti. 63 prosenttia kiittelee yhtä vuolaasti pelastusviranomaisten toimintaa tulvien yhteydessä.

Laaja ympäristöonnettomuus, väestöä uhkaavat sotatoimet tai ydinvoimalaonnettomuudet tuottavat asukkaiden mielestä jo suurempia vaikeuksia pelastusorganisaatiolle.

Toisaalta, jos otetaan huomioon tällaisten tilanteiden poikkeuksellisen ankara luonne, niitäkin koskevat vastaukset heijastavat melko suurta luottamusta järjestelmää kohtaan.

Mielikuva pelastusjärjestelmän tehokkuudesta vahvistunut

Enemmistö (niukka mutta kuitenkin yli puolet Suomen aikuisväestöstä) toteaa uskovansa, että asuinkunnan pelastusjärjestelmä selviää ainakin melko tehokkaasti joutuessaan painimaan laajan ympäristöonnettomuuden (55 %) tai uhkaavan sotatilanteen (58 %) kanssa. 45 prosentin mielestä se selviää kohtuullisesti myös ydinvoimalaonnettomuudesta.

Luottamus pelastusjärjestelmän tehokkuuteen on näiden osalta lisääntynyt 1990-luvun alusta. Vuonna 1992 vain 35 prosenttia arveli systeemin pystyvän vastaamaan ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttamaan haasteeseen.

Kansalaiset pitävät aiempaa helpommin pelastusjärjestelmää tehokkaana myös silloin, kun arvioivat sen kykyä ratkoa mm. tulviin ja kaasuonnettomuuksiin liittyviä kysymyksiä.

Palovaroitin on lyönyt itsensä lopullisesti läpi

Palovaroitin on tänä päivänä erittäin yleinen. Sellainen on 94 prosentin kotitaloudessa.

Laitteen yleistyminen on ollut voimakasta. Esim. vuonna 1992 sellainen löytyi vain 42 prosentissa talouksista. 1990 loppupuolella se oli hankittu yli kahteen kolmasosaan kotitalouksista ja vuonna 2002 se löytyi 95 prosentista suomalaisia koteja.

Vaikka laite on erittäin yleinen kaikentyyppisissä talouksissa, käy tuloksista ilmi mm. se, että nuoret eivät kiinnitä asiaan aivan yhtä suurta huomiota kuin väestön varttunut osa. Myös koulutus- ja tulotaso indikoivat vähäisiä eroja: mitä enemmän koulutusta tai suuremmat tulot henkilöllä on, sitä todennäköisemmin tämä on investoinut palovaroittimeen.

Myös asumismuoto vaikuttaa jonkin verran hankintaan. Kerrostaloasujista 91 prosenttia kertoi, että heidän kotonaan on palovaroitin. Rivitaloissa asuvista se oli 93 prosentilla ja omakotitalossa elävistä peräti 98 prosentilla.

Mielenkiintoista ja osin ristiriitaistakin on se, että kerrostalossa asuvista suurempi osa kuin em. kahdesta muusta ryhmästä tunnustaa laitteen hyödyllisyyden. Toisaalta erot eivät tässä suhteessa ole kovin suuret.

Yleensä ottaen voidaan panna merkille, että palovaroittimen hyöty tunnetaan ja tunnustetaan laajalti. Peräti 86 prosenttia pitää sitä erittäin hyödyllisenä laitteena.

Kesämökeille varoitin hankitaan selvästi harvemmin kuin vakituiseen asuntoon. Palovaroitin on 69 prosentin kesäasunnolla.

Palovaroittimen toimintakunto tarkistetaan aikaisempaa harvemmin

13 prosenttia tarkistaa palovaroittimensa toimintakunnon vähintään kerran kuukaudessa. 51 prosenttia tekee niin hieman harvemmin, mutta kuitenkin useamman kerran vuodessa. Vajaa kolmasosa tarkistaa toimintakunnon harvemmin, 5 prosenttia tuskin koskaan.

Laitteiden toimintakunto tarkistetaan aiempaa harvemmin. Vielä vuosituhannen vaihteessa 22 prosenttia suoritti tarkistuksen kuukausittain. Harvemmin kuin muutaman kerran vuodessa niin teki vain 18 prosenttia. Toisaalta niiden osuus, jotka jättävät laitteen kokonaan tarkastamatta jättäneiden, on vastaavana aikana puolittunut.

Pelastusalan kurssien käyminen yleistynyt

Aikaisempaa useammat toteavat ottaneensa osaa ensiapu- tai joillekin muille pelastusalan kursseille. Kun asiaa tutkittiin ensimmäisen kerran 1992, joka toinen kertoi tehneensä niin. Nyt vastaava väestönosuus on noussut jo 65 prosenttiin.

63 prosenttia on suunnitellut poistumisensa asunnostaan hätätilanteessa ja 65 prosentilla on kotona ensiapupakkaus tai välineet. Molemmat ovat yleistyneet aiemmasta. Saman voi todeta kotivaran (37 %) ylläpitämisestä tai kotiin hankituista sammuttimista (29 %).

Joditabletteja hankitaan enintään saman verran kuin ennen. 11 prosentilla on niitä kotona. Vähäinen innokkuus selittynee edellä havaitulla ydinonnettomuuden koetun uhkan vähenemisellä.

Varsinkin varttuneet ylläpitävät kotivaraa

Varsinkin iäkkäät ihmiset kiinnittävät huomiota hätäpoistumisreitteihin. Esim. yli 65-vuotiaista 77 prosenttia on ajatellut vakavissaan asiaa. Alle 24-vuotiaista 48 prosenttia on tehnyt saman.

Ensiapupakkauksen ja sammuttimen löytää helpoimmin maaseudulta maanviljelijöiden kotoa. Myös hyvätuloiset ovat hankkineet niitä keskimääräistä useammin.

Joditabletit puolestaan kuuluvat keskimääräistä useammin pääkaupunkiseudulla asuvien varustukseen. Myös monet yli 65-vuotiaat ovat hankkineet niitä �?pahan päivän varalle�?.

Kotivarakin on tyypillisesti varttuneiden henkilöiden tapa varautua. Vähintään kaksi viidestä yli 50-vuotiaasta kertoo hankkineensa kotiinsa ruokaa ja elintarvikkeita kriisitilanteiden varalta.

Erilaiset kurssit ovat kiinnostaneet kaikenlaisia kansalaisia. Tulosten perusteella syntyy kuitenkin mielikuva, että erityisesti ns. keskiluokka on osallistunut niihin. Väestönsuojien sijainti oli parhaiten pääkaupunkiseudulla sekä pienemmissä kaupungeissa asuvien mielissä.

Sammutusvälineitä hankitaan entistä enemmän

Muutenkin varautumisvalmius vaikuttaa kehittyneen – hitaasti mutta varmasti – myönteisesti. Esimerkiksi sammutusvälineitä on hankittu selvästi enemmän kuin vielä kolme vuotta sitten.

Tällä hetkellä 80 prosenttia on varautunut ainakin jollakin tavalla, kun vuonna 2003 niin oli tehnyt ainoastaan 56 prosenttia.

Useat (39 %) pitävät sammutuksen tarpeen varalla esim. suurta kattilaa tai esim. isossa astiassa vettä sammutusta varten (29 %).

35 prosenttia on hankkinut sammutuspeitteen, kun 2002 niin oli tehnyt vain 18 prosenttia. Myös käsisammuttimia (24 %) sekä sankoruiskuja (6 %) ilmoitettiin nyt aiempaa enemmän.

Sammutusta on pohdittu erityisesti omakotitaloissa. Niistä 52 prosentissa on hankittu käsisammutin, 47:ssä sammutuspeite ja vain 6 prosentissa on pidätytty hankinnoista. Esim. kerrostaloasujilla vastaavat prosenttiluvut ovat 7, 28 ja 25. Rivitaloissa asuvat sijoittuvat näiden ääripäiden väliin.

Sammutusvälineitä on hankittu koteihin. Esim. autoilijoista vain 19 prosenttia on hankkinut sammuttimen. Luku on erittäin pieni, kun ottaa huomioon vaikka sen, että jonkinlainen ensiapuvarustus on kahdessa autossa kolmesta (68 %).

Varautumisen tarpeellisuus tunnustetaan

Vaikka palovaroitinta pidetään selvästi hyödyllisimpänä turvallisuusvälineenä, suomalaiset tunnustavat myös monen muun aiheeseen liittyvän asian merkityksen.

Kaksi suomalaista kolmesta (66 %) toteaa väestön varoitusjärjestelmän olevan erittäin tärkeä asia. Väestönsuoja on sitä 58:lle ja erilaiset evakuointisuunnitelmat 60 prosentille. 67 prosenttia pitää säteilynvalvontaa erittäin tärkeänä.

Apua osataan pyytää puhelimitse

Suomalaiset tuntevat erittäin hyvin hätäilmoitusnumeron. 92 prosenttia osasi vastata kysyttäessä spontaanisti oikein eli 112. Poliisin hätäilmoitusnumeron 10022 tiesi oikein 55 prosenttia.

44 prosenttia osasi kuvailla oikein yleisen vaaranmerkin (nouseva ja laskeva yhtäjaksoinen sireeni).

Vanhimpien tietämyksessä eniten parantamisen varaa

65-vuotiaiden sekä iäkkäämpien tiedot olivat heikommat kuin muilla. Iäkkäimmistä 78 prosenttia osasi nimetä yleisen numeron 112 ja 37 prosenttia poliisin numeron 10022.

Parhaat tiedot puhelinnumeroista oli alle 25-vuotiailla, joista 98 prosenttia osasi mainita hätäilmoitusnumeron ja 73 prosenttia poliisin vastaavan numeron.

Muuten tiedot eivät vaihtele kovin paljon eri väestöryhmien välillä. Esim. sosiaalinen sijoittuminen ja asema ei vaikuta tietämykseen läheskään yhtä paljon kuin monessa muussa asiassa.

Vähäisenä poikkeuksena sääntöön voidaan mainita perusasteen koulutuksen saaneet. Toisaalta korkeakoulutettujen joukossa poliisin numero tunnettiin hieman heikommin kuin keskiasteen koulutusta hankkineiden.

Hätätilanteen toimintamallit oikeita

Vastaajia pyydettiin kertomaan, miten he toimisivat kolmessa hätätilanteessa: mitä he itse tekisivät tulipalon sattuessa, soittaessaan siitä ilmoitusta numeroon 112 sekä yleisen vaaranmerkin kuullessaan.

88 prosenttia sanoi, että tulipalon sattuessa soittaisi palokunnalle. 75 prosenttia yrittäisi sammuttaa palon, mikäli pystyy. Joka toinen (50 %) pelastaisi vaarassa olevat ja varoittaisi muita, 45 prosenttia ryhtyisi estämään palon laajenemisen sulkemalla ovet. 12 prosenttia mainitsi opastavansa palokunnan paikalle.

71 prosenttia osasi erikseen kysyttäessä vastata oikein, että sammuttaisi omat palavat vaatteensa heittäytymällä maahan ja kierimällä.

Numeroon 112 ilmoitettavista asioista sanottiin useimmin osoite eli missä palaa (90 %). 80 prosenttia kertoisi mikä palaa. 74 prosenttia esittelisi itsensä ja 42 prosenttia muistaisi kertoa, onko ihmisiä vaarassa. 14 prosenttia pohtisi ja ilmoittaisi, tarvitaanko ambulanssia.

Yleisen vaaranmerkin kuultuaan 73 prosenttia muistaisi kuunnella radiota, 26 prosenttia sanoi toimivansa siellä annettujen ohjeiden mukaan. 54 prosenttia sulkisi ikkunat, ovet ja ilmastoinnin ja 52 prosenttia sanoi siirtyvänsä sisätiloihin. 14 prosenttia rajoittaisi puhelimen käyttöä ja 11 prosenttia sanoi, että odottaisi viranomaiselta lupaa ennen kuin poistuisi alueelta.

Pelastustietoa saadaan useista lähteistä, ensiaputieto halutuinta

Televisio ja erilaiset kurssit ovat kaksi tärkeintä pelastusalaa koskevan tiedon lähdettä. 34 prosenttia kertoi saaneensa informaatiota televisiosta, 28 prosenttia kursseilta.

Myös työpaikat (26 %) sekä sanomalehdet (24 %) ovat keskeisessä asemassa. Koulut sekä muut lehdet ja julkaisut kuin sanomalehdet ovat antaneet tietoa vajaalle 20 prosentille, samoin palo- ja pelastusviranomaiset.

Pelastusasioita koskevaa tietoutta saadaan useammista lähteistä ja tasaisemmin kuin monissa muista aiheista. Vaikka television merkitys on tässäkin suuri, se ei ole samalla tavalla ylivertainen informaation lähde kuin monessa yleensä. Työpaikkojen merkityksen voi sen sijaan sanoa olevan tavanomaista selvästi suuremman.

41 prosenttia haluaa tietoa ensiavusta. Väestönsuojia koskeva informaatio kiinnostaa joka kolmatta (32 %). Säteily- (29 %) ja ympäristöonnettomuudet (24 %) ovat seuraavaksi suosituimmat aiheet.

Kansalaisten tiedonjano on hieman ehtynyt: aihepiiristä riippumatta aiempaa harvempi ilmoitti olevansa kiinnostunut saamaan informaatiota.

Eräissä tapauksissa tämä on ymmärrettävää. Esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuden todennäköisyyden koettu lasku heijastuu luonnollisesti vähempänä kiinnostuksena säteilyonnettomuuksia koskevan tiedon hankkimiseen.

Vanhemmat vastuussa lapsille annettavasta, kotitapaturmien ehkäisemistä koskevasta tiedosta

Neljä suomalaista viidestä on saanut kotitapaturmien ehkäisemisestä kertovaa tietoa. 17 prosenttia on saanut sitä mielestään paljon, 61 prosenttia jonkin verran.

Valtaosan mielestä vanhempien pitää kantaa päävastuu lapsille aiheesta annettavasta tiedosta ja opista. 7 prosenttia sälyttäisi asian kouluille ja 3 prosenttia terveysviranomaisille. Mahtuipa joukkoon muutama (1 %), jonka mielestä asia pitäisi tulla esille päiväkodeissa.

Palotarkastustoimintaa pidetään erittäin hyödyllisenä

Joka viides (20 %) muisti palotarkastajan käyneen talossaan kuluneen vuoden aikana. 54 prosenttia tiesi, ettei niin ollut tapahtunut. 26 prosentilla ei ollut asiasta tarkempaa tietoa.

Omakotitalossa asuvilla oli selvästi paras käsitys siitä, oliko tarkastusta suoritettu vai ei. Heistä vain 7 prosenttia ei osannut sanoa, oliko tarkastaja käynyt. Rivitalossa asuvista 15 prosenttia oli vailla kyseistä tietoa ja kerrostaloasujista peräti 45 prosenttia.

Omakotitalossa asuvista 29 prosenttia kertoi, että tarkastus oli tehty. Vastaava luku oli rivitalojen osalta 14 ja kerrostaloissa 16 prosenttia.

Kukaan niistä, joiden talossa tarkastus oli tehty, ei pitänyt sitä hyödyttömänä. Se on erittäin hyödyllinen 65 prosentin mielestä. 28 prosenttia pitää sitä melko hyödyllisenä.

Varsinkin kerrostaloissa asuvat korostavat tarkastuksen hyötyä. 77 prosenttia kokee sen erittäin hyödylliseksi. 58 prosenttia sekä rivi- että omakotitaloasujista on samaa mieltä.

Palveluja ei mielellään karsittaisi

Valtaosa ei mielellään karsisi mitään kunnallisia ja vastaavia palveluita. Sairaankuljetukseen kohdistuvia vähennyksiä ei hyväksyisi käytännössä kukaan. Vain prosentti nipistäisi palokunnalta tai lääkäripalveluista, kolme prosenttia poliisipalveluista ja neljä prosenttia kouluilta.

Joka kolmannen mielestä puolustusvoimille myönnetyissä resursseissa voisi olla karsimisen varaa. 28 prosenttia ajattelee samaa liikuntapalveluista. 18 prosenttia karsisi kirjastoilta, 17 prosenttia ympäristönsuojelusta.

Kansalaisten karsimisinnokkuus on vähentynyt. Esim. lamavuonna 1992 joka toinen oli valmis karsimaan puolustusvoimien resursseista. 41 prosenttia olisi silloin kohdistanut leikkauksia kirjastoihin. Sosiaalitoimen vähennykset olisivat käyneet 33 prosentille, nyt vain 11:lle.

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimuksessa haastateltiin 1.026 henkilöä osana TNS Gallup Oy:n käyntiomnibus-tutkimusta 2.1. – 21.1.2005 välisenä aikana. Aineisto edustaa maamme 15 vuotta täyttänyttä väestöä pl. Ahvenanmaan maakunta.

Tutkimuksen tilastollinen virhemarginaali on keskimäärin noin + 3,5 prosenttiyksikköä.