Tutkimuksessa selvitettiin pelastustoimen ennaltaehkäisymenetelmien vaikuttavuutta toiminnan lopputuloksiin, eli tulipalojen lukumääriin ja paloissa syntyvien vahinkojen suuruuteen. Lisäksi tehtiin ehdotus ennaltaehkäisyn ja siihen liittyvän lainsäädännön kehittämisestä.
Ennaltaehkäisyn vaikuttavuutta tutkittiin kolmesta eri näkökulmasta. Ensin analysoitiin 17 raportoitua suuronnettomuutta ja niiden vaaratilannetta sekä 200 normaalia tulipaloa. Toinen näkökulma oli palotarkastusten ja rakennuspaloissa syntyvien vahinkojen analysointi. Kolmas näkökulma oli kriittisesti tarkastella ympäri maailmaa toteutettuja ennaltaehkäisyohjelmien tuloksia. Yhteensä analysoitiin 56 ohjelmaa. Ehdotus ennaltaehkäisyn ja siihen liittyvän lainsäädännön kehittämiseksi tehtiin edellä mainittujen tulosten pohjalta.
Ihmisen toiminnalla havaittiin olevan ratkaiseva merkitys sekä palojen synnyssä että niiden kehittymisessä. Suurpaloissa ja niiden vaaratilanteissa myös rakennusteknisillä tekijöillä on usein tärkeä rooli.
Nykymuotoisilla palotarkastuksilla ei voitu osoittaa olevan selkeää vaikutusta palojen syttymistaajuuteen. Sen sijaan palotarkastuksilla voitiin osoittaa olevan selkeä (p<0,01) yhteys erityisissä riskikohteissa syntyvien palovahinkojen suuruuteen (R2<0,2). Asuinrakennusten osalta samanlainen yhteys on ilmeisesti olemassa, mutta sen vaikutus on selkeästi pienempi. Koska käytettävissä ei ollut kunnollista vertailuryhmää, on näitä tuloksia pidettävä ainoastaan suuntaa antavina.
Tutkittaessa dokumentoituja ennaltaehkäisyohjelmia todettiin, että tuloksellisissa ohjelmissa käytetään yleensä korkeatasoisia tilastoja, joiden avulla on tunnistettu ratkaistava ongelma. Ratkaisua haetaan yleensä ongelmalähtöisesti käyttämällä yhtäaikaisesti useita eri menetelmiä keskenään koordinoidusti. Hyvin toteutettu ohjelma voi sopivissa olosuhteissa vähentää tulipalojen määriä ja vahinkoja useita kymmeniä prosentteja. Tämä vaatii yleensä sekä resursseja, toimivaa tilastointijärjestelmää, hyvää asiantuntemusta että monien eri tahojen yhteistyötä.
Muita johtopäätöksiä olivat muun muassa, että tulipaloista kerättävä tieto on huonolaatuista ja että kerättävää tietoa ei hyödynnetä riittävästi toiminnan kehittämisessä ja resurssien suuntaamisessa.
Kehittämisehdotuksiin sisältyvät ennaltaehkäisyn käsitteiden selkeyttäminen, tavoitteiden ja tuloksellisuuden uudelleen määrittely, yksityiskohtaisen säätelyn purkaminen, ennaltaehkäisyn suunnitteluvelvoitteen asettaminen, muutoksia rakennuksen omistajaan ja toiminnanharjoittajaan kohdistuvissa velvoitteissa, muutoksia alueellisen ja valtiollisen pelastusviranomaisen valvontavelvoitteeseen, onnettomuuksien tutkintavelvoitteen asettaminen alueellisille pelastustoimille, muutoksia ennaltaehkäisyä tekevän henkilöstön koulutuksen sisältöön sekä ehdotuksia ennaltaehkäisyn sanktioiden ja muiden ohjausmenetelmien kehittämiseen.
Sivua muokattu: 31.3.2006