Viime vuodenvaihteessa 32 henkilöä joutui sairaalahoitoon ilotulitteiden aiheuttamien silmävammojen vuoksi. Kaksi kolmasosaa loukkaantuneista oli alle 26-vuotiaita. Vammat olivat erityyppisiä: palovammoja, ruhjeita ja sidekalvohaavoja. Vammoja saaneista 18 oli tulitteiden käyttäjiä ja 11 katsojia.*

Useimmissa ilotulitteissa on ikärajana 18 vuotta, ainoastaan joissakin pientuotteissa se on 12 vuotta. K-18-tuotteiden myyminen tai luovuttaminen alaikäiselle on räjähderikos. Poliisi voi takavarikoida ilotulitteet alaikäisiltä ja tulitteen alaikäiselle luovuttanut voidaan tuomita sakkoihin. Ikärajat johtuvat nimenomaan ilotulitteiden vaaroista.

Tiedote on kokonaisuudessaan luettavissa Tukesin sivulla osoitteessa: http://www.tukes.fi/fi/Palvelut/Tiedotteet/2Kemikaalit-ja-kaasu/Ei-ilotulitteita-alaikaisille/

Ilotulitteita saa käyttää uudenvuodenyönä 31.12.2008 kello 18.00 -1.1.2009 kello 06.00 välisenä aikana.

Luettelon perässä on pelastustoimen tilastoista koottua tietoa ilotulitteiden käytöstä aiheutuneista tulipaloista.

HELSINKI

1. Ydinkeskustan alue, joka sisältää mukaan lukien katualueet: Yliopistokatu

– Mikonkatu – Rautatientori - Asema- ja Elielinaukio – Postikuja – Mannerheiminaukio – Paasikivenaukio - Salomonkatu

– Narinkkatori – Simonkatu – Mannerheimintie – Erottaja – Eteläesplanadi – Kauppatori – Mariankatu – Aleksanterinkatu – Senaatintori

2. Oulunkylän ostoskeskus

3. Ylä-Malmin tori

4. Pihlajamäen ostoskeskus

5. Ala-Malmin tori

6. Töölöntori

7. Maatullinaukio

8. Kontulan ostoskeskus

9. Itäkeskuksen kauppakeskus ja Tallinnan aukio

Isot ilotulitusnäytökset

Ilotulitteiden käyttöä koskevat kielto-alueet eivät koske uuden vuoden

vastaanottotilaisuuksiin liittyviä ilotulitusnäytöksiä. Järjestettävistä ilotulitusnäytöksistä

on tehtävä asianmukaiset ilmoitukset viranomaisille. Ilmoitus on tehtävä poliisille 7 vrk ennen näytöksen järjestämistä (Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005 97 § ja räjähdeasetus 473/1993 81 §). Poliisi voi antaa erillisiä

määräyksiä, rajoituksia, tai kieltää kokonaan näytöksen. Lisäksi poliisin tulee ilmoittaa näytöksestä kunnan pelastusviranomaiselle ja hätäkeskukselle. Ilmoituksen yhteydessä varmistetaan pelastusviranomaisen näkemys tapahtuman turvallisuudesta. Poliisin ja pelastusviranomaisten lisäksi ilotulitusnäytöksen järjestäjän on huomioitava ympäristönsuojelumääräykset.

LÄNSI-UUSIMAA

Länsi-Uudellamaalla on entiset rajoitteet:
- Hanko: Keskustassa saa ampua vain Itäsataman monumentilla.
- Karjaa: Rautatieaseman lähistöllä ilotulitteiden käyttö on kielletty.
- Tammisaari: Keskustassa saa ampua vain seuraavilla alueilla: Södra Viken, Ormnäs strand, Knipnäs strand, Handelshamnen ja Stallörsparken.
- Sammatti: ampuminen on kielletty 300 metrin säteellä kirkosta.

KESKI-UUSIMAA

Ei rajoitteita.

ITÄ-UUSIMAA

Ei rajoitteita. Porvoon kaupunki on kuitenkin antamassa suositusta ilotulitteiden turvallisista ampumispaikoista kaupungin alueella.

VARSINAIS-SUOMI

Pelastuslaitos kieltää tulipalovaaran vuoksi ilotulitteiden ampumisen Turun, Uudenkaupungin ja Naantalin keskusta-alueilla sekä Naantalissa lisäksi kylpylän alueella. Käyttörajoitus alkaa uudenvuodenaattona kello 18 ja päättyy uudenvuodenpäivän aamuna kello 6.00. Rajoitus perustuu viranomaisten käymiin neuvotteluihin kuntien kanssa. Myös muita kuntia kehotetaan erityiseen varovaisuuteen ilotulitteiden käsittelyssä.

Turun keskustassa alue rajoittuu Aninkaistenkatuun, Uudenmaankatuun, Itäiseen pitkäkatuun, Kuninkaankartanonkatuun, Martinkatuun, Puistokatuun ja Ratapihankatuun, mainitut kadut mukaan lukien.

Uudessakaupungissa alue rajoittuu Pakkahuoneenrantaan, Rantakatuun, Vakka-Suomenkatuun, Ajurinkujaan, Myllyrinteeseen, Myllykatuun, Viikaistenkatuun, Mäyhälänkatuun, Merimiehenkatuun, Pietolankatuun, Kaarikatuun ja Vekarantiehen, mainitut kadut mukaan lukien.

Naantalissa alue rajoittuu Raatihuoneenaukiolla Kristiinankatuun, Alikatuun, Torikatuun, Katinhäntään, Raatihuoneenkatuun ja Tavastiankatuun sekä Naantalin kylpylän alueella Rantaruonankatuun, Ruonanpolkuun, Aurinkotiehen ja Venevalkamatiehen, mainitut kadut mukaan lukien.

KANTA-HÄME

Ei rajoitteita.

PÄIJÄT-HÄME

Päijät-Hämeen pelastuslaitos kieltää ilotulitusvälineiden käyttämisen Lahden keskustassa Mannerheiminkadun, Lahdenkadun, Hollolankadun ja Saimaankadun rajaaman alueen sisäpuolella 31.12 kello 18:00 - 1.1. kello 6:00. Ilotulitteita ei saa myöskään suunnata kohti mainittuja alueita. Päätös on voimassa toistaiseksi.

KYMENLAAKSO

Pelastuslaitos ei ole antanut ilotulitteiden käyttökieltoja uuden vuoden ajaksi, mutta rajoituksia on seuraavasti: Jos kaupan ilotulitteita ammutaan alle 300 metrin säteellä hoitolaitoksista tai eläintiloista, on niihin tehtävä ilmoitus etukäteen. Ammunta on kielletty mainittujen paikkojen läheisyydessä kello 22:00 - 06:00.

ETELÄ-KARJALA

Ei rajoitteita.

ETELÄ-SAVO

Mikkelin kaupungin keskustassa olevalla alueella ilotulitteiden käyttäminen on kielletty. Kieltopäätös tehtiin vuonna 2007 ja on voimassa toistaiseksi.

KESKI-SUOMI

Keski-Suomen pelastuslaitoksen alueella ilotulitteiden käyttö vuoden vaihtuessa on kielletty ainoastaan Jyväskylän keskustassa ns. ruutukaava-alueella. Tämä on kolmas vuodenvaihde, jolloin kielto on voimassa. Aikaisemmat myönteiset kokemukset puoltavat kiellon jatkamista.

PIRKANMAA

Tampereen aluepelastuslaitoksen alueella ilotulitteiden käyttö on kielletty Tampereen ydinkeskustassa pelastusjohtajan päätöksellä.

SATAKUNTA

Ilotulitteiden käyttäminen on kielletty seuraavilla alueilla:

PORI: Kaupunginosat 1-6 sekä 12.

RAUMA: Vanha Rauma ja Satama

POHJANMAA

Ei rajoitteita.

KESKI-POHJANMAA

Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen alueella ei ole asetettu rajoituksia tai kieltoja ilotulitteiden käytölle.

POHJOIS-SAVO

Pohjois-Savossa ilotulitteiden ampuminen on kiellettyä Kuopion ja Varkauden
keskustoissa. Rajoitukset ovat olleet voimassa jo kolmatta vuotta.

POHJOIS-KARJALA

Ilotulitteiden käyttäminen on kielletty Joensuun ydinkeskustassa. Kieltoalue rajautuu seuraavasti: Koskikatu - Koulukatu – Siltakatu ja Pielisjoen ranta kaupungintalon takana Elielinpuiston kohdalla, Rantapuisto Elielinkujasta Suvantokatuun asti, sekä Rantakadun, Suvantokadun, Torikadun ja Koskikadun rajaama kortteli.

Päätös on voimassa toistaiseksi.

JOKILAAKSOT

Ei rajoitteita.

KAINUU

Ei rajoitteita.

OULU-KOILLISMAA

Ei rajoitteita.

LAPPI

Ei rajoitteita.

Ilotuliteonnettomuudet pelastustoimen tilastossa

Pelastustoimen tehtävätilastoissa ilotulitteista aiheutuneiden tulipalojen määrä on kasvanut voimakkaasti. Vuodenvaihteessa 2007/2008 ilotulitteet aiheuttivat 14 % rakennuspaloista ja 34 % kaikista tulipaloista. Suurin osa paloista jäi pieniksi, vahingot alle 1000 euroa. Paloista 52 % tapahtui kuudessa kunnassa (Helsinki, Vantaa, Espoo, Tampere, Turku, Lahti) ja 74 % kuudella pelastustoimen alueella (Keski-Uusimaa, Helsinki, Pirkanmaa, Länsi-Uusimaa, Varsinais-Suomi, Päijät-Häme).

Etenkin vanhempien henkilöiden tai lasten saattaa olla vaikeata erottaa paristokäyttöisiä LED-tuikkukynttilöitä vastaavista tavallisista lämpökynttilöistä. Ilmoitetuissa tapauksissa kynttilää sytyttänyt henkilö on olettanut sytyttävänsä perinteistä tuikkukynttilää, koska kynttilät ovat muodoltaan lähes samanlaisia. Sytyttäessään LED-tuikkukynttilän tulitikulla palamaan ei sytyttäjä välttämättä huomaa vaaraa, sillä aluksi liekki ei juuri eroa tavallisesta tuikkukynttilästä. Liekin palaminen voimistuu melko nopeasti aiheuttaen tuikussa sisällä olevan pariston ylikuumenemisen ja räjähtämisen, jonka seuraukset saattavat olla hyvinkin vakavat.

Lisätietoja Olli Tiainen, turvallisuusinsinööri puh. 010 6052 517
sähköposti: etunimi.sukunimi@tukes.fi

Elävän tulen käyttöön liittyy lukuisia tulipaloriskejä. Tärkein turvaohje on, että palavaa kynttilää ei saa jättää hetkeksikään yksin ilman valvontaa. Myös ilotulitteisiin on syytä suhtautua varovasti, turvallisuudesta on huolehdittava niin paloturvallisuuden takia kuin vammojen ehkäisemiseksikin.

Yleisimpiä syitä kynttiläpaloihin ja keinoja estää palo

- Verhot syttyvät palamaan, koska kynttilä tai lyhty on asetettu liian lähelle.

+ Kynttilä sijoitetaan vain avoimeen paikkaan. Vieressä tai yläpuolella ei ole mitään, mikä voisi syttyä tuleen tai lämmettyään taipua kynttilän päälle.

- Puinen kynttilänjalka tai kankainen koristemansetti syttyy palamaan, kun kynttilä palaa loppuun saakka.

+ Kynttilänjalka on metallia, lasia, posliinia tai kiveä ja kynttilä pysyy siinä tanakasti. Mansetteja ei käytetä. Kynttilä sammutetaan ennen kuin se on palanut loppuun.

- Vieri viereen asetellut tuikkukynttilät kuumentavat toisiaan. Lämpö nousee, joten tuikut syttyvät palamaan yhdellä suurella liekillä(allaspalo). Palo leviää pöytään tai lähellä olevaan materiaaliin.

+ Tuikut asetetaan palamattomalle ja lämpöä eristävälle alustalle, vähintään 5 cm:n etäisyydelle toisistaan. Jos allaspalo syttyy, se tukahdutetaan esimerkiksi sammutuspeitteellä tai matolla. Vettä ei missään nimessä saa käyttää.

- Kynttilälyhty on liian umpinainen ja pieni. Koko kynttilämassa kuumenee ja roihahtaa tuleen. Liekit nousevat korkeiksi, ja palo leviää ympäristöön.

+ Kynttilälyhty on palamatonta ainetta ja vähintään noin litran kokoinen, ja siinä on riittävästi tuuletusaukkoja, jotta se ei kuumene liikaa.

- Kynttilälyhtyä tai tuikkua poltetaan muovisen parvekekalusteen päälle. Lyhty kuumentuu tai kaatuu ja sulattaa kalusteen, jolloin tuli leviää kalusteeseen.

+ Parvekekynttilää poltetaan turvallisessa lyhdyssä, joka kiinnitetään vahvasti riippumaan tai asetetaan palamattomalle alustalle niin, että tuuli ei pääse kuljettamaan sitä.

- Tuuli lennättää huonosti sijoitetun tai palaessaan keventyneen ulkotulen pensaaseen, aitaan tai rakennuksen seinustalle, joka syttyy palamaan.

+ Ulkotuli asetetaan tukevasti lumihankeen, hiekkaan tai palamattomaan, raskaaseen astiaan. Tulet sijoitetaan koosta riippuen 3–5 metrin etäisyydelle palavasta aineesta sekä kulkuteistä. Jätkänkynttilät on pidettävä jopa 10 metrin etäisyydellä, koska niistä lentää kipinöitä pitkälle.

- Ilotulitteiden varomaton käyttö aiheuttaa joka vuodenvaihde myös useita rakennuspaloja. + Ilotulitteita käytetään vain aukealla paikalla riittävän etäällä rakennuksista. Raketeille on kunnolliset lähetystelineet. Maasta ammuttavat tulitteet tuetaan esimerkiksi lumella, hiekalla tai kivillä.

Lisätietoja:

www.spek.fi/paloturvallisuus/paloturvallisuus

Juha Hassila, tiedotuspäällikkö, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, puh. 040 758 7846, Matti Waitinen, rehtori, Helsingin pelastuskoulu, puh. 050 364 5374, Ari Keijonen, toiminnanjohtaja, Suomen Palopäällystöliitto SPPL, puh. 040 588 4112, Harri Roudasmaa, yli-insinööri, Turvatekniikan keskus Tukes, puh. 040 521 7802, Matti Virpiaro, pelastustarkastaja, Etelä-Suomen lääninhallitus, pelastusosasto, puh. 0400 402 378.

Joulunpyhät ja vuodenvaihde ovat kiireisintä aikaa hätäkeskuksissa. Puhelut hätänumeroon 112 voivat jopa kaksinkertaistua normaaliin viikonloppuun verrattuna. Ruuhkaisimmillaan linjat ovat yleensä uuden vuoden yönä. Ongelmana ovat lukuisat hätäkeskukseen kuulumattomat puhelut, jotka kuormittavat puhelinlinjoja sekä viranomaisia.

Hätäkeskuksissa eletään nyt kesäsesongin jälkeen vuoden kiireisimpiä aikoja. Pikkujouluyöt työllistävät hätäkeskuspäivystäjiä aina ruuhkaksi asti. Hätäkeskuksiin kuulumattomien puheluiden runsaus vaatii päivystäjiltä kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea tarkkaavaisuutta havaita suuresta massasta todelliset kiireelliset avuntarpeet.

- Haluamme tässä joulun alla muistuttaa ihmisiä siitä, että hätänumero 112 on tarkoitettu kiireelliseen, todelliseen avuntarpeeseen ja että asiattomiin soittoihin käytetty aika on aina pois todellisten hätäpuheluiden käsittelyajasta. Hätänumeroon saa ja pitää soittaa hätätilanteessa, mutta kiireettömissä tilanteissa apua saa erilaisista auttavista puhelimista, hätäkeskuslaitoksen laatupäällikkö Ari Ekstrand huomauttaa.

Vaikka suurin osa ihmisistä rauhoittuu joulunviettoon koteihin, ei vaara- ja hätätilanteilta silti vältytä. Kotona vaaratilanteita aiheuttavat esimerkiksi kinkun paistaminen ja varomaton kynttilöiden polttaminen. Ylensyönti aiheuttaa monille terveysongelmia ja perheväkivaltatapaukset lisääntyvät. Monet ravintolat pitävät ovensa auki läpi joulunpyhien ja juhlinta työllistää hätäkeskuksia ja ruuhkauttaa hätänumeroa erityisesti vuoden vaihteessa. Myös ilotulitteiden käyttö ja niihin liittyvät tilanteet kuormittavat hätäkeskuksia.

- Hätänumerosta 112 ei tule kysellä ilotulitteiden käyttölupaa uuden vuoden yönä. Paikalliset pelastuslaitokset antavat ilotulitteiden käytön opastusta tarvittaessa. Myös Turvatekniikan keskuksen internet-sivuilta löytyy hyviä turvallisuusohjeita. Näihin kannattaa perehtyä etukäteen, Ekstrand neuvoo.

Apua muista auttavista puhelimista

Kaikki hätä- ja ongelmatilanteet eivät aina vaadi hätänumeroon soittoa. Kiireetöntä avuntarvetta varten on tarjolla useita erilaisia auttavia puhelimia, joihin voi ottaa yhteyttä. Esimerkiksi yksinäisyyteen ja ahdistuneisuuteen liittyvissä asioissa kannattaa soittaa eri järjestöjen ylläpitämiin auttaviin puhelimiin ja saada niiden kautta keskusteluapua.

Kohdistamalla kiireettömät kyselyt ja neuvontapyynnöt oikeisiin auttaviin puhelimiin, vältytään turhaan ruuhkauttamasta hätänumeroa 112 mm. joulun ja uuden vuoden aikaan. Kiireellisissä ja välittömissä, todellisissa vaara- ja hätätilanteissa, on kuitenkin aina syytä soittaa viranomaisapua paikalle hätänumeron 112 kautta.

- Arvioimme tämän vuoden hätäpuheluiden määrän pysyvän edellisvuoden tasolla eli noin kolmessa miljoonassa. Kaikkiaan hätäilmoituksia, joita hätäkeskuksissa käsitellään, on noin neljä miljoonaa. Puheluiden lisäksi tähän lasketaan ilmoitinlaiteilmoitukset sekä muut ilmoitukset. Hätäkeskuksiin kuulumattomien puheluiden määrän arvioimme myös pysyvän korkealla tasolla kaikesta valistuksesta huolimatta, Ekstrand toteaa.

Hätäkeskuslaitos toivottaa kaikille rauhallista joulun aikaa, ja toivoo, että juhlahumusta huolimatta ihmiset pitäisivät huolta itsestään ja läheisistään ja pyrkisivät välttämään turhia vaaratilanteita. Kiireettömien puheluiden kohdistaminen oikeaan numeroon vähentää hätäkeskusten linjojen kuormittumista.

Lisätietoja: Hätäkeskuslaitos, Ari Ekstrand, laatupäällikkö, GSM 040 848 3894, vaihde 071 4716 500

Kiireettömässä avuntarpeessa palvelevat muun muassa seuraavat auttavat tahot:

- Terveysneuvonta, puh. 09 100 23

- Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelin, puh. 0203 44 55 66

- AA:n auttava puhelin, puh. 09 750 200

- Kirkon palveleva puhelin, puh. 01019-0071

- Församlingarnas samtalstjänst, tel. 01019-0072

- Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin, puh. 0800 120 400

- Rikosuhripäivystys, puh. 0203 16 116

www.apua.info

www.paihdelinkki.fi

www.turvakoti.net

Helsingissä myös: Suomen Mielenterveysseuran SOS-auto, henkistä ensiapua erityistilanteissa tarjoava 24h-päivystyspalvelu, puh. 040 503 2199, Helsingin kaupungin sosiaalipäivystys kello 9-24, puh. 0206 9600

******************

112 AUTTAA HÄTÄTILANTEESSA

Hyvänä muistisääntönä voidaan pitää sitä, että hätänumeroon 112 tulee soittaa aina kiireellisissä, todellisissa hätätilanteissa hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön ollessa uhattuna tai vaarassa, tai jos on syytä epäillä näin olevan. Hätänumeroon ei soiteta kiireettömissä asioissa eikä kyselytarkoituksessa. Tämä pätee myös erilaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa, joissa tiedustelusoitot saattavat tukkia hätänumeron. Hätänumeroon tulee soittaa myös silloin, jos haluaa ilmoittaa poliisille havaitsemastaan meneillä olevasta rikoksesta. Jos epäilyttää, onko kyseessä hätätilanne vai ei, on aina parempi soit-taa hätänumeroon 112 kuin olla soittamatta. Hätätilanteessa on tärkeintä muistaa hätänumero 112 ja soittaa siihen mahdollisimman nopeasti, jotta apu saadaan pikaisesti paikalle. Hätänumeroon soittamista ei tarvitse pelätä, eikä siihen soittamiseen tarvitse opetella mitään erityistä ohjetta. Ammattitaitoiset hätäkeskuspäivystäjät kysyvät tarvittavat kysymykset ja antavat neuvo-ja sekä opastavat soittajaa.

Ruuhkatilanteessa pysy linjalla, älä sulje puhelinta!

Hätäkeskukset vastaanottavat yhteensä lähes kolme miljoonaa hätäpuhelua. Pahimpina kiireaikoina hätänumero voi tilapäisesti ruuhkautua. Hätäkeskuslaitos on ohjeistanut kansalaisia, että tällaisissa tilanteissa soittajan on maltettava odottaa linjalla, kunnes puheluun vastataan. Jos puhelu joutuu jonoon, nauhoitteessa kielletään sulkemasta puhelinta ja odottamaan, kunnes puheluun vastataan. Puheluihin vastataan aina soittamisjärjestyksessä, eli numeron valinta uudelleen siirtää soittajan aina jonon päähän. Ruuhkaa voi syntyä varsinkin silloin, kun samasta onnettomuudesta tai tapahtumasta tulee ilmoitus kymmeniltä tai jopa sadoilta eri henkilöiltä. Hätänumero 112 ei myöskään ole yleinen neuvontanumero. Eri viranomaiset opastavat kansalaisia omaan toimialaansa liittyvissä asioissa virka-aikana ja kattavia neuvoja sekä ohjeistuksia löytyy myös internetistä.

Linkki tiedotteeseen:

http://www.sttinfo.fi/pressrelease/general-detail.do?originalId=21371&language=FI

Sähköpostiosoitteesi on tiedotteen lähettäjän jakelulistalla. Mikäli haluat yhteystietosi poistettavan jakelulistalta, ilmoita siitä sähkö

postin lähettäjälle.

Ilotulitteiden käyttöä sekä mielipiteitä niiden haitoista, käytön rajoituksista ja valvonnasta selvitettiin Tukesin Taloustutkimukselta tilaamassa kyselyssä. Kysely tehtiin puhelinhaastatteluna 775:lle 15–60-vuotiaalle suomalaiselle. Tulosten perusteella suurin osa suomalaisista haluaa juhlistaa vuodenvaihdetta ilotulitteilla, vaikka niiden haitoista ollaankin hyvin perillä.

Ilotulitteiden haittoja on pyritty vähentämään mm. rajoittamalla niiden myynti- ja käyttöaikoja. Kyselytutkimuksen mukaan näihin aikoihin oltiin yleisesti tyytyväisiä. Nykyistä myyntiaikaa (27.12.—31.12) piti sopivan mittaisena 81 %, myyntiajan lyhentämistä kannatti 14 % ja myyntiajan pidentämistä vain 4 % vastanneista. Tuotteiden myynti muuna aikana joulukuussa on Suomessa kiellettyä. Ilotulitteiden käyttö on sallittua vuodenvaihteessa 31.12. klo 18–06. Käyttöaikaa piti sopivan mittaisena 71 % vastanneista ja 25 % halusi lyhentää sitä entisestään.

Lisätietoja: turvallisuusinsinööri Mikko Ojala, puh. 010 6052 427 tai 0400 619 664 ja yli-insinööri Harri Roudasmaa, puh. 010 6052 372 tai 040 521 7802.
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@tukes.fi

Tiedote on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.tukes.fi

Kuntaliitosten myötä uudet kadunnimet päivittyvät hätäkeskuslaitoksen karttoihin viiveellä

Vuoden vaihteessa uudet kuntaliitokset tuovat mukanaan valtakuntaan uusia kadunnimiä. Heti vuoden alusta eivät uudet tiedot ole kuitenkaan käytettävissä hätäkeskusten sähköisissä karttamateriaaleissa. Tiedot päivittyvät eri kunnissa eri aikaan. Parhaimmillaan ne ovat hätäkeskusten käytössä heti alkuvuoden aikana, pahimmassa tapauksessa vasta ensi keväänä. Hätäkeskuspäivystäjille tämä tarkoittaa tehostettua osoitteen kysymistä hätäpuhelun soittajalta. Tärkeää avun saajan kannalta on myös se, että kaikilla auttamisen ketjun viranomaisilla on sama paikkatieto samaan aikaan käytettävissä.

Kuntaliitokset astuvat voimaan ensi vuoden alusta ja osa kotitalouksista joutuu opettelemaan uuden kotiosoitteensa. Haasteellista osoitteen muistaminen on aina kiireellisessä hätätilanteessa, jossa moni asia muutenkin unohtuu ja hädän hetkellä mieleen tulee vanha kotiosoite tai osoite, jossa on esimerkiksi pisimpään elämänsä aikana asunut. Hätäkeskuspäivystäjille tämä tietää entistä tehostetumpaa kyselyä tapahtumapaikan osoitteesta. Kuntaliitosten vuoksi uuden kunnan osa, kaupungin osa tai kylän nimi voi olla entistä tärkeämpi tieto, jotta sekaannuksilta vältytään.

- Nyt monien katujen nimien vaihtamisen yhteydessä päivystäjiämme on muistutettu kysymään yhä tarkemmin hätäpuhelun soittajalta osoitetta. Tehostamme tältä osin hätäpuhelun käsittelyä muutosvaiheen yli ja toivomme hätänumeroon soittajilta ymmärrystä osoitekysymysten tarkennuksiin. Nopean avun paikalle saamiseksi on tärkeää saada soittajalta mahdollisimman tarkka ja oikea osoitetieto, sillä se on kuitenkin ensisijainen ja tärkein tietolähde päivystäjillemme, hätäkeskuslaitoksen tietohallintopäällikkö Jukka Aaltonen muistuttaa.

Hätäkeskuksissa oleva karttamateriaali päivittyy eri kuntien osalta eri aikaan. Kunnilla on oikeus päättää itse aikataulusta ja muutosten toteuttamisesta. Parhaimmillaan muutokset saadaan päivitettyä joihinkin hätäkeskuksiin jo heti alkuvuoden aikana, mutta joissain kunnissa karttamateriaali vastaa todellista tilannetta vasta ensi kevään aikana.

- Tämä siirtymäaika tulee olemaan koko auttamisen ketjun osalta haasteellista, varsinkin kiireellisissä hätätilanteissa. Viranomaisyhteistyön merkitys korostuu entisestään ja nyt on luotava mahdollisimman selkeät pelisäännöt osoitetietojen käsittelyn suhteen kaikkien eri paikallisviranomaisten kesken. Kaikilla viranomaisilla, niin hätäkeskuksilla, poliisilla, pelastus- sekä sosiaali- ja terveystoimen edustajilla on oltava sama karttatieto käytettävänä omissa järjestelmissään. Olemme ohjeistaneet valtakunnallisesti hätäkeskuksiamme tässä osoitetietojen muutostilanteessa. Ohjeistuksessa on lähdetty siitä, että hätäkeskukset voivat hätäkeskustietojärjestelmään käsin syöttämällä lisätä uudet katujen tai teiden nimet vanhojen nimien synonyymeiksi. Tällä menettelyllä pyritään siihen, että hätäkeskuspäivystäjät pystyvät paikantamaan tapahtumapaikan sekä vanhalla että mahdollisella uudella tien nimellä, Aaltonen toteaa.

Uudet kadunnimet hyväksytään kaavamuutoksella. Kunnat toimittavat osoitteet Maanmittauslaitokselle, joka siirtää ne maastotietokantaan ja josta ne siirtyvät jälleen sisäasianministeriön käyttöön Hallinnon tietotekniikkakeskuksen (Haltikin) kautta hätäkeskusten käytettäväksi.

- Hätäkeskusten karttamateriaalin päivittäminen vie oman aikansa, koska taustalla on oma materiaalin päivittämiseen liittyvä prosessinsa. Meillä valitettavasti ei ole heti vuoden vaihteen jälkeen uutta karttamateriaalia päivystäjien tukena hätäpuhelun käsittelyssä, vaikka esimerkiksi Googlen kautta löytyisikin jo joitain uusia karttoja. Hätäkeskuslaitokselle on tärkeää, että käytössä oleva paikkatietomateriaali on luotettavaa ja virheetöntä. Päivitysprosessissa hätäkeskusten aineistoon lisätään hätäkeskustyössä tarpeellisia paikkatietoja ja siksi materiaalin käyttöönotto on hitaampaa kuin kaupallisilla palveluntuottajilla. Hyödynnämme kuitenkin mahdollisuuksien mukaan kaiken käytössämme olevan tekniikan ja pyrimme kaikin tavoin tekemään paikallisesti tiivistä yhteistyötä niin kuntien kuin muidenkin viranomaisten kanssa, jotta apu saadaan hätätilanteessa ohjattua oikeaan paikkaan. Toivomme, että kunnat aktiivisesti yhteistyössä eri viranomaisten kanssa tiedottavat omilla alueillaan kadunnimimuutoksiin liittyvistä asioista kuntalaisille, Aaltonen sanoo.

Lisätietoja: Hätäkeskuslaitos, tietohallintopäällikkö Jukka Aaltonen, gsm 040 5012867, vaihde 017 4716 500, jukka.aaltonen@112.fi

******************

112 AUTTAA HÄTÄTILANTEESSA

Hyvänä muistisääntönä voidaan pitää sitä, että hätänumeroon 112 tulee soittaa aina kiireellisissä, todellisissa hätätilanteissa hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön ollessa uhattuna tai vaarassa, tai jos on syytä epäillä näin olevan. Hätänumeroon ei soiteta kiireettömissä asioissa eikä kyselytarkoituksessa. Tämä pätee myös erilaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa, joissa tiedustelusoitot saattavat tukkia hätänumeron. Hätänumeroon tulee soittaa myös silloin, jos haluaa ilmoittaa poliisille havaitsemastaan meneillä olevasta rikoksesta. Jos epäilyttää, onko kyseessä hätätilanne vai ei, on aina parempi soittaa hätänumeroon 112 kuin olla soittamatta. Hätätilanteessa on tärkeintä muistaa hätänumero 112 ja soittaa siihen mahdollisimman nopeasti, jotta apu saadaan pikaisesti paikalle. Hätänumeroon soittamista ei tarvitse pelätä, eikä siihen soittamiseen tarvitse opetella mitään erityistä ohjetta. Ammattitaitoiset hätäkeskuspäivystäjät kysyvät tarvittavat kysymykset ja antavat neuvoja sekä opastavat soittajaa.

Ruuhkatilanteessa pysy linjalla, älä sulje puhelinta!

Viime vuonna hätäkeskukset vastaanottivat yhteensä lähes kolme miljoonaa hätäpuhelua. Pahimpina kiireaikoina hätänumero voi tilapäisesti ruuhkautua. Hätäkeskuslaitos on ohjeistanut kansalaisia, että tällaisissa tilanteissa soittajan on maltettava odottaa linjalla, kunnes puheluun vastataan. Jos puhelu joutuu jonoon, nauhoitteessa kielletään sulkemasta puhelinta ja odottamaan, kunnes puheluun vastataan. Puheluihin vastataan aina soittamisjärjestyksessä, eli numeron valinta uudelleen siirtää soittajan aina jonon päähän. Ruuhkaa voi syntyä varsinkin silloin, kun samasta onnettomuudesta tai tapahtumasta tulee ilmoitus kymmeniltä tai jopa sadoilta eri henkilöiltä. Hätänumero 112 ei myöskään ole yleinen neuvontanumero. Eri viranomaiset opastavat kansalaisia omaan toimialaansa liittyvissä asioissa virka-aikana ja kattavia neuvoja sekä ohjeistuksia löytyy myös internetistä.

Linkit:

http://www.112.fi

Linkki tiedotteeseen:

http://www.sttinfo.fi/pressrelease/general-detail.do?originalId=21226&language=FI

Sähköpostiosoitteesi on tiedotteen lähettäjän jakelulistalla. Mikäli haluat yhteystietosi poistettavan jakelulistalta, ilmoita siitä sähkö

postin lähettäjälle.

Suomi on laskeutumassa jälleen kohti loman ja juhlien kautta. Juhla tunnelmavalaistaan kynttilöin – yhä enemmän myös vapaa-ajan asunnoilla, jotka ovat olleet syksyn kylmillään. Kannattaa miettiä, miten tunnelmavalaistaan ja lämmitetään elävällä tulella turvallisesti. Syksyn aikana on sattunut neljä saunapaloa äkillisen ja rajun lämmittämisen seurauksena.

Joulun aikaan sijoittuu ilmaston lämpenemisestä huolimatta usein pitkähkö pakkaskausi. Varsinkin vapaa-ajan asuinnoilla kylmyys pidetään loitolla kotioloista poikkeavilla keinoilla. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK haluaa muistuttaa, että sähköpattereita ja lämmittimiä ei saa peittää. Niitä ei ole tarkoitettu kuivaustelineiksi. Myös verhot on syytä pitää etäällä lämmittimistä.

Lämmitä tulisijoja maltillisesti

Mökin ja saunanlämmittäjän on parasta karistaa arjen kiireet harteiltaan ja rauhoittua juhlatunnelmaan, ennen kuin käy käsiksi kylmillään olleisiin tulisijoihin. Uunit ja kiukaat tulee malttaa lämmittää hitaasti. Pesään pannaan pieniä, kuivia puita pienissä erissä kerrallaan.

Syksyn aikana on sattunut neljä saunapaloa liian äkillisen ja rajun lämmittämisen seurauksena. Nopea lämmitys saattaa rikkoa itse tulisijan,liitinhormin tai savuhormin. Rikkinäiset kohdat aiheuttavat selkeän palovaaran. On syytä myös muistaa, että vaatteita tai laudeliinoja ei pidä kuivattaa löylyhuoneessa.

Kynttilät ja ulkotulet vaativat valvontaa

Kynttilä luo tunnelmaa mutta aiheuttaa vuosittain reilusti yli sata tulipaloa. Viime viikkoinakin on syttynyt useita tulipaloja kynttilöistä. Palojen syynä on ihmisen huolimattomuus tai tietämättömyys. Kynttilänjalan on oltava tukeva. Siinä olevat koristemansetit tai lähistöllä olevat muut koristeet ovat aina syttymisvaarassa. Kynttilälyhdynkin pitää olla tukeva ja yläosastaan riittävän avoin. Umpinainen lyhty saattaa kuumuuden kerääntymisen vuoksi räjähtää sirpaleiksi ja aiheuttaa tulipalon.

Kynttilöitä ei saa koskaan jättää yksin palamaan eikä lasten tai kotieläinten "valvomiksi". Vietitpä juhlan aikaa sitten kotosalla tai vapaa-ajan asunnolla, muista pitää palovaroittimet toimintakunnossa.

Ulkotulet sijoitetaan niin, että tuuli ei pääse puhaltamaan palaessaan kevenevää astiaa kulkureiteille tai seinustoille. Ulkotulien turvallinen etäisyys kulkureiteistä on vähintään kolme metriä ja rakennuksista 3–10 metriä riippuen tulen koosta. Ulkotuliakaan ei saa jättää yksikseen palamaan.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön mediaseurannan perusteella Suomessa on tänä vuonna marraskuun loppuun mennessä kuollut tulipaloissa 91 ihmistä.

Lisätietoja: www.spek.fi /paloturvallisuus

Tiedotuspäällikkö Juha Hassila, puh. 040 758 7846, johtaja Matti Orrainen, puh. 040 503 8338

Pelastuslaitokset – yhteystiedot www.pelastustoimi.fi/pelastuslaitokset

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö järjestää yhdessä Suomen Palopäällystöliiton, Etelä-Suomen lääninhallituksen, Helsingin Pelastuskoulun, Helsingin Pelastusliiton ja Uudenmaan Pelastusliiton kanssa tiedotustilaisuuden kynttiläturvallisuudesta Helsingin pelastuskoululla, 18.12. klo 10.00, Steniuksentie 14.

Uusi sopimus mahdollistaa yksinkertaisen avunpyyntö- ja avunantomenettelyn kunkin maan harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla. Se ei kumoa kahdenvälisiä sopimuksia eikä muita kansainvälisiä yhteistoimintajärjestelyitä, vaan täydentää niitä pohjoisten alueiden osalta.

Sopimuksen mukaan apua tarvitsevan maan pelastusviranomainen ottaa yhteyttä toisen maan hälytyskeskukseen, joka välittää pyynnön toimivaltaiselle viranomaiselle. Avunpyynnön vastaanottaja ratkaisee annetaanko apua. Kustannukset maksaa avunpyytäjä ellei muuta sovita.

Sopimus velvoittaa myös ilmoittamaan onnettomuuksista, joilla on tai saattaa olla haitallisia vaikutuksia toisen sopijamaan väestöön tai alueeseen.

Lisätietoja: hallitusneuvos Timo Viitanen, (09) 1604 4575

Työryhmän tehtävänä on laatia ohjeet oppilaitosten pelastussuunnitelmien täydentämisestä niin, että ne ottavat huomioon myös Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tapahtumat. Lisäksi työryhmän tulee laatia viranomaisille ohjeet, miten toimitaan oppilaitoksiin kohdistuvissa uhkaustilanteissa ja miten uhkaustilanteita käsitellään oppilaitoksissa ja vanhempien kanssa. Työryhmän tulee myös laatia suunnitelma ohjeiden jalkauttamisesta ja koulutuksesta.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti 5.11.2008, että erityskohteiden, kuten koulujen ja muiden riskianalyysin perusteella valittujen paikkojen turvallisuus kaikissa tilanteissa tulee varmistaa osana paikallista turvallisuussuunnittelua. Jokaisella peruskoululla, lukiolla, ammattikoululla, yliopistolla ja muilla oppilaitoksilla tulee olla päivitetty turvallisuussuunnitelma, jossa on otettu huomioon tulipalo- ja muiden riskien lisäksi myös uudet uhkat, jotka edellyttävät esimerkiksi poistumisen osalta toisenlaisia käytäntöjä kuin onnettomuudet.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteeksi on asetettu, että uudenmuotoiset paikalliset turvallisuussuunnitelmat käsitellään valtuustoissa viimeistään vuoden 2010 aikana. Paikallisissa turvallisuussuunnitelmissa viranomaiset ja järjestöt sopivat yhteisistä toimista rikosten, häiriöiden, onnettomuuksien ja tapaturmien ennalta ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Tällä ohjelmakaudella turvallisuussuunnittelulla puututaan erityisesti väkivaltatapauksiin ja tapaturmiin.

Sisäasiainministeriön pelastusosasto vastaa pelastuslainsäädännön perusteella pelastussuunnitelmien laadinnan yleisestä ohjauksesta. Koulujen ja oppilaitosten suunnitelmien osalta niiden laadinta on oppilaitosten itsensä vastuulla. Viranomaiset tuottavat suunnittelun tueksi apuvälineitä. Asetettavan työryhmän yhtenä tavoitteena on laatia oppilaitoksille mallisuunnitelma ja ohje suunnitelman laadintaa varten. Nykyisen työnjaon mukaisesti Suomen Pelastusalan Keskusjärjestölle on annettu omatoimisen varautumisen ohjetasoisten julkaisujen laadintatehtävät.

Ministeriöiden yhteisen työryhmän puheenjohtajana tulee toimimaan pelastusylijohtaja Pentti Partanen ja varapuheenjohtajana ylijohtaja Sakari Karjalainen opetusministeriöstä. Sihteeri nimitetään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. Työryhmään on pyydetty jäseniä sisä- ja opetusministeriön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriöstä, opetushallituksesta, Suomen Kuntaliitosta, alueellisista pelastuslaitoksista ja Suomen Punaisesta rististä.

Työryhmän on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2009 alussa. Työ tulee saada valmiiksi vuoden 2009 elokuun loppuun mennessä.

Lisätietoja: erityisavustaja Sami Paatero, (09) 1604 4633, SM, erityisavustaja Laura Rissanen, (09) 1607 7409, OPM, ylitarkastaja Mikko Nygård, (09) 1604 4085, SM, ylijohtaja Sakari Karjalainen, (09) 160 77220, 0400 818910, OPM

9.12. Sähkeuutiset, stt 017

Nimestään huolimatta yhteistyöryhmän toiminta ei liity EU:n virallisiin toimielimiin, vaan kyseessä on palonehkäisyn lainsäädännöstä ja viranomaistoiminnasta vastaavien keskushallinnon viranomaisten vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva ryhmä. Ryhmä perustettiin vuonna 2004 kuuden maan (Suomi, Ruotsi, Norja, Iso-Britannia, Irlanti, Itävalta) yhteisen hankkeen tuloksena. Nykyisin ryhmässä on mukana 23 maata.

Ryhmän toiminnan tavoitteena on edistää keskinäistä yhteistyötä sekä nostaa palonehkäisyyn liittyviä kysymyksiä eurooppalaiseen keskusteluun. Yhteistyöryhmä on ollut muun muassa aktiivisesti vaikuttamassa savukkeiden paloturvallisuutta koskevan EU-säädösvalmistelun käynnistymiseen.

Yhteistyöryhmän kokousmuistiot ja muuta aineistoa löytyvät vielä toistaiseksi Ruotsin pelastusviraston internet-sivuilta www.raddningsverket.se/firesafetynetwork . Alkuvuodesta aineisto siirtyy pelastustoimen internet-sivuille.

- Normaalioloissa on ollut harvinaista, että lääninhallitus olisi joutunut käynnistämään laajamittaista johtamistoimintaa. Useimmiten on ollut kyse onnettomuustilanteen seuraamisesta, raportoinnista ministeriöön sekä joskus esimerkiksi pelastusviranomaisen johtamistoiminnan tukemisesta viestinnän tai lisäresurssien hankinnan osalta, totesi ministeri Holmlund tänään torstaina 4.12. Väestönsuojelun ja varautumisen seminaarissa Helsingissä pitämässään juhlapuheessa.

Pelastustoimen ja varautumisen vastuualue on tarkoitus perustaa kuuteen aluehallintovirastoon, poliisitoimen vastuualue kolmeen. Sisäasiainministeriö on esittänyt, ettei aluehallintovirastoihin luoda raskaita päivystysjärjestelyitä. Operatiivisen toiminnan kriisitilanteissa hoitavat pääasiassa paikallis- ja keskusvirastotason viranomaiset.

Ministeri Holmlund totesi seminaarin yhteydessä, että paikallinen turvallisuussuunnittelu on hyvä pohja kuntien ja valtion viranomaisten, yhteisöjen ja elinkeinoelämän varautumisyhteistyölle.

- Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä otti marraskuussa kantaa Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien johdosta oppilaitosten turvallisuusjärjestelyihin. Ministeriryhmä päätti, että erityskohteiden, kuten koulujen ja muiden riskianalyysin perusteella valittujen paikkojen turvallisuus tulee kaikissa tilanteissa varmistaa osana paikallista turvallisuussuunnittelua, Holmlund sanoi.

Jokaisella peruskoululla, lukiolla, ammattikoululla, yliopistolla ja muilla oppilaitoksilla tulee olla päivitetty turvallisuussuunnitelma. Siitä tulee ottaa huomioon tulipalo- ja muiden riskien lisäksi myös uudet uhkat, jotka edellyttävät esimerkiksi poistumisen osalta toisenlaisia käytäntöjä kuin onnettomuudet.

Turvallisuussuunnittelusta vastaavat paikalliset viranomaiset varmistavat, että suunnitelmat laaditaan ja tilanteita harjoitellaan. Suunnitelma tulee laatia oppilaitoksissa. Viranomaiset tuottavat suunnittelun tueksi apuvälineitä. Sisäasiainministeriössä on valmisteilla mallisuunnitelma ja ohje suunnitelman laadintaan. Mallisuunnitelman laadinnassa käytetään hyväksi pelastuslain edellyttämiä ja useimmissa paikoissa jo laadittuja pelastussuunnitelmia.

- Tässä yhteydessä en voi olla korostamatta jokaisen omatoimista varautumista ja vastuuta itsestä ja lähiympäristöstä. Viranomaisvastuuta korostettaessa tämä jää usein tiedostamatta ja syntyy epärealistisia odotuksia viranomaisten toiminnoille, sanoi Holmlund.

Lisätietoja: erityisavustaja Sami Paatero, (09) 1604 4633

Elisa Oyj on toimittanut 15 hätäkeskukseen ELS/GEOFIS 4.10 -järjestelmän. Viimeinen toimitus tapahtui Helsingin hätäkeskukseen viime toukokuussa. ELS-tietojärjestelmä on tarkoitettu avustamaan hätäpuhelujen käsittelyssä ja tehtävänannossa sekä viestikeskustoiminnoissa. Järjestelmällä on suuri merkitys koko auttamisketjun toiminnan onnistumisessa. Tietojärjestelmän tavoitteena on tehostaa 112-puhelujen käsittelyä siten, että päivystäjällä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset laatia riskinarvio sekä nopeuttaa tehtävänkäsittelyä ja avun lähettämistä.

Hätäkeskukset ottavat vastaan vuosittain noin neljä miljoonaa hätäilmoitusta, joista vajaa puolet välitetään eri viranomaisten kenttäyksiköille eteenpäin hoidettavaksi. Kaikki hätäkeskuksiin tulleet hätäilmoitukset kirjataan hätäkeskustietojärjestelmään ja sitä kautta suoritetaan myös valtaosa viranomaisyksiköiden hälytyksistä.

Hätäkeskustietojärjestelmästä jaetaan tietoa eri myös viranomaistahoille. Hätäkeskuksista saatavat tapahtumatiedot antavat pohjatiedot viranomaisten johtamis- ja tilannekuvajärjestelmille. Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmät voidaan luokitella sisäisen turvallisuuden kannalta erittäin kriittisiksi järjestelmiksi.

Tällaisen kriittisen järjestelmän hankinta ja käyttöönotto on erittäin haastava hanke, jossa tarvitaan useiden toimijoiden saumatonta yhteistyötä. Hätäkeskusjärjestelmän yhtenä kriittisenä kohtana ovat liityntärajapinnat viranomaisten muihin järjestelmiin. Poliisi- ja pelastusalan sekä sosiaali- ja terveysalan viranomaiset luonnollisesti kehittävät omia kenttäjohtamis- ja raportointijärjestelmiään ja hätäkeskustietojärjestelmän tulee olla yhteensopiva näiden kehitystarpeiden kanssa , kertoo hätäkeskuslaitoksen tietohallintopäällikkö Jukka Aaltonen.

Hätäkeskuslaitoksessa aloitettiin tietojärjestelmän toiminnallinen ja tekninen määrittelytyö vuonna 2001 eli heti laitoksen perustamisen jälkeen. Elisa Oyj ja hätäkeskuslaitos solmivat hätäkeskustietojärjestelmän toimitussopimuksen syyskuussa 2002 ja viimeinen toimitus tapahtui toukokuussa 2008. Järjestelmän sukupolvi muuttui toimituksen aikana. Kaikissa hätäkeskuksissa on nyt käytössä ELS v4.10 -tietojärjestelmä. Hätäkeskustietojärjestelmän käyttäjien lukumäärä on noin 500 henkilöä noin 200 päivystystyöpisteessä.

Järjestelmää kehitetään edelleen. "Olemme käynnistäneet hätäkeskustoiminnan uudelleen arvioinnin ja siihen liittyen tietojärjestelmän toiminnallisen ja teknisen määrittelyn. Pyrimme löytämään sellaisen operatiivisen toimintamallin ja tietoteknisen arkkitehtuurin, joka palvelee pitkälle tulevaisuuteen", Aaltonen kertoo.

Lisätietoja: Hätäkeskuslaitos, tietohallintopäällikkö Jukka Aaltonen, puh. gsm 040 501 2867, vaihde 071 4716 500, jukka.aaltonen@112.fi

Vuoden palokuntanuorisotyöntekijäksi on valittu Oulunkylän VPK:n palokunnanpäällikkö Jyrki (Atte) Attenberg. Palokuntanuorisotyö on Attenbergille sydämenasia. Hänen poikkeuksellisen ihmisläheinen ja sosiaalinen persoona ovat omassa elementissään nimenomaan lasten ja nuorten parissa.

Palokuntanuorisotoiminnassa välineinä ovat letkut ja suihkut sekä 2500 vapaaehtoista palokuntanuorisotyöntekijää. Käytännön taitojen harjoittelu ja yhteisen tekemisen kautta syntyvä yhteisöllisyys ovat tunnusomaista palokuntanuorisotoiminnalle.

Palokunnan nuoriso-osastossa opetellaan toimimaan yhdessä. Siellä ei kilpailla omasta paikasta, eikä syrjitä ketään. Tavoitteena on turvata vpk-toiminnan jatkuvuus, mutta myös tarjota hyvät eväät elämää varten mukana oleville lapsille ja nuorille. Tällaisen toiminnan voi sanoa olevan juuri Attenbergin erikoisalaa.

Vuoden palokuntanuorisotyöntekijä liittyi 11-vuotiaana Helsingin VPK:n nuoriso-osastoon, vuonna 1977. Jo silloin hän kunnostautui aktiivisimman nuoren tittelillä useana vuonna. Vuonna 1985 Atte siirtyi Oulunkylän VPK:hon, jossa hän on toiminut nuoriso-osaston vetäjänä, johtajana ja palokunnan päällikkönä jo yli 20 vuotta.

Attenberg työskenteli Helsingin pelastuslaitoksella palomies-sairaankuljettajana. Työurallaan hän oli perustamassa palomiesten erikoisyksikköä, lentopelastuskunta LeKaa, johon hän myös itse erikoiskouluttautuneena kuului. Todellisena "Stadin Brankkarina" tunnettu Attenberg joutui jättämään ansiotyönsä vuonna 2004 sairastuttuaan jo muutamia vuosia aiemmin MS-tautiin.

Aten pistämättömällä huumorintajulla ja avoimella elämänotteella on vankka sijansa siinä, että sairaudestaan huolimatta hän on löytänyt luovat keinot jatkaa rakastamassaan palokuntanuorisotyössä. Palokuntanuorten kanssa hän on toiminut jo yli 30 vuotta. Viime vuosina hän on muun muassa heittäytynyt autettavaksi potilaaksi nuorten ensiapuharjoituksissa, johon Oulunkylän VPK-nuoret saattavat luontevasti tokaista "Toi inva on meidän palokunnan päällikkö".

Koko maan palokuntanuoret ovat voineet tutustua Aten esimerkillisen aikuisen malliin. Hän on nimittäin osallistunut kaikkiaan 31:lle palokuntanuorten kesäleirille. Niillä hän on vetänyt pääasiassa koulutusta ja toiminut nuorten suosimana kouluttajan. Atte on nähty myös kaikille kahdeksasluokkalaisille koululaisille tarkoitetun Nou Hätä! -pelastustaitokampanjan palomieshahmona. Kotielämässä vuoden palokuntanuorisotyöntekijä on kolmen teini-ikäisen tyttären isä.

Vuoden palokuntanuorisotyöntekijä julkistettiin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön valtuuston kokouksessa 29.11.2008. Huomionosoituksen myöntää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ja valinnan saajasta tekee vuosittain SPEKin valtakunnallinen palokuntanuorisotyötoimikunta. Vuoden palokuntanuorisotyöntekijä nimettiin nyt kolmannen kerran.

Lisätietoja: Palokuntajohtaja Petri Jaatinen, SPEK, p. 0400-535 441, järjestöpäällikkö Ilkka Horelli, SPEK, p. 045-657 7294

Ilman aktiivisia toimia erilaiset onnettomuudet, kuten tulipalot ja tapaturmat, lisääntyvät samaa tahtia kuin väestö ikääntyy. Toisaalta arvioidaan, että ilmastonmuutos tuo mukanaan lisää kuivuutta, kovia tuulia sekä suuria metsäpaloja. Monia riskejä voidaan kuitenkin vähentää parantamalla turvallisuusasenteita, sillä esimerkiksi 61 % tulipaloista on seurausta huolimattomuudesta tai tahallisuudesta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön valtuusto on kokoontunut Tampereelle pohtimaan SPEKin toimintalinjauksia turvallisuuden parantamiseksi.

Myönteinen turvallisuusasenne on välttämätön jokaiselle. Sen avulla ihmiset tunnistavat erilaiset turvallisuusriskit, välttävät huolimattomuutta ja torjuvat vaaratilanteet ennalta. Esim. sähköstä alkunsa saaneita paloja syttyy Suomessa vuosittain yli tuhat. Suuri osa niistä jäisi syttymättä, jos ihmiset toimisivat käyttöohjeiden mukaisesti tai korjauttaisivat vialliset laitteet. Lähes saman verran syttyy maastopaloja tupakan tai tulitikun heittämisestä luontoon.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on nostanut yhdeksi tärkeäksi tavoitteekseen koko maan kattavan paikallisen turvallisuusverkoston luomisen. Verkoston avulla tuodaan turvallisuustietoja ja -taitoja tavallisten kansalaisten ja yritysten ulottuville, ja vähennetään näin onnettomuuksien määrää. Turvallisuusverkosto perustuu keskeisiltä osiltaan vapaaehtoisten palokuntien aktiiviseen toimintaan.

Pelastustehtävien hoitaminen vaikeutuu väestökatoalueilla

Ikärakenteen muuttumisen ohella väestön turvallisuuteen vaikuttaa merkittävästi asutuksen keskittyminen entistä selkeämmin kasvukeskusalueille. Myös pelastustoimen palvelut keskittyvät näille seuduille, kun taas väestökatoalueilla pelastustehtävien hoitaminen vaikeutuu. Tärkeänä keinona on tukea vapaaehtoispalokuntien toimintaa, henkilöstön osaamista ja palvelujen saatavuutta pienilläkin paikkakunnilla.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöön kuuluu 13 alueellista pelastusliittoa sekä 18 valtakunnallista jäsentä. Kaikki 31 jäsentä muodostavat yhdessä valtuuston, joka toimii SPEKin ylimpänä toimielimenä. SPEK-ryhmän tärkeimpänä tehtävänä on edistää ja kehittää turvallisuuskulttuuria maassamme.

Lisätietoja: Valtuuston puheenjohtaja Veli-Pekka Nurmi, p. 0400 170 364 (Pohjanmaan Pelastusalan Liitto ry), varapuheenjohtaja Kai Vainio, p. 0400 516 785 (Länsi-Suomen Pelastusalan Liitto ry)

Vedet jäätyvät, kun pintaveden lämpötilan laskee alle nollan. Aluksi kuitenkin jään muodostus on epätasaista, mikä pitää huomioida jäällä liikuttaessa. Ensimmäisinä jäätyvät rantavedet ja lahdenpoukamat, viimeisenä ulapat ja virtaavat vedet. Lumi hidastaa jään paksuuskasvua.

Ennen jäille lähtöä

Älä liiku jäällä ennen kuin olet täysin varma, että se on kantavaa koko liikkuma-alueellasi. Jään kantokyky pitää aina mitata teräsjään mukaan. Yksinään kulkevan ihmisen alla on oltava vähintään viisi senttimetriä teräsjäätä. Moottorikelkalla ajettaessa teräsjäätä on oltava koko ajoreitin pituudella vähintään 15 senttimetriä. Autolla on turvallista ajaa ainoastaan merkityillä jääteillä.

Tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt jää ja merijää on hauraampaa kuin makean veden jää. Halkeamat heikentävät jään kantavuutta, vaikka ne eivät ulottuisikaan jään läpi. Erityisesti varottavia paikkoja ovat joet, järvien kapeikot, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot, kaislikot, laivaväylät, sillat ja laiturit.

Oikeat varusteet jäille lähdettäessä

Jäille lähtiessä on syytä varautua yllättäviinkin tilanteisiin hankkimalla oikeat varusteet. Jäällä kulkijan vähimmäisvarustukseen kuuluvat kaulalla käyttövalmiina roikkuvat jäänaskalit ja metallipäinen keppi jään kestävyyden koettelemiseen. Mukaan tulee ottaa selkäreppu, joka on pakattava kelluttavaksi ja sen on oltava napakasti mahavyöllä kiinni. Reppuun on syytä pakata kuivat alusvaatteet vesitiiviisti muovikasseihin ja lisäksi on syytä ottaa mukaan kevyt hypotermiapussukka, jolla voidaan estää lisäjäähtyminen jäihin vajoamisen jälkeen.

Toisen auttamiseksi repun sivutaskuun kannattaa laittaa köysi tai heittoliina, jonka toinen pää sidotaan valmiiksi kiinni reppuun. Myös pilli kuuluu jäällä liikkujan varustuksiin. Paljon jäällä liikkuvien paras turvavarustus on pelastuspuku, joka suojaa tuulelta ja sateelta ja vedessä ollessa pitää kuivana ja pinnalla. Puku ja hyvä aluspukeutuminen (kerrospukeutuminen) estävät tehokkaasti myös ruumiinlämmön alenemista.

Lisätietoja Viisaasti vesillä -kampanjasta www.viisaastivesilla.fi

Lisätietoja antavat myös:

- kampanjan puheenjohtaja, veneilyn ylitarkastaja Kimmo Patrakka, Merenkulkulaitos, p. 020 448 4384, gsm 040 867 4384 (kampanja), kimmo.patrakka@fma.fi

- toiminnanjohtaja Janne Ollikainen, SUH, p. (09) 343 6560, gsm 040 501 9908 (hukkumistilastot), janne.ollikainen@suh.fi

Viisaasti vesillä on Merenkulkulaitoksen, Rajavartiolaitoksen, Poliisin, Terveyden edistämisen keskuksen, sisäasiainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton yhteiskampanja. Yhteistyökumppaneita ovat lisäksi Folkhälsan, Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö ja Suomen meripelastusseura.

Hengenpelastusmitalilautakunta on käsitellyt 68 ehdotusta, joista se on puoltanut 10 esitystä:

1) Jouni Olavi Piispanen

2) Jukka Heikki Kärkkäinen

3) Vuokko Sisko Inkeri Ronkainen

4) Essi Matilda Virtanen

5) Väinö Köngäs

6) Pentti Juhani Talsta

7) Jorma Hermanni Mattila

8) Juha Kalevi Äijö

9) Ville Heikki Olavi Heinonen

10) Jimmy Nikolai Virtanen

Lisätietoja: ylitarkastaja Arto Tiukkanen, Etelä-Suomen lääninhallitus, 071 873 2551