Kuva 1: Tulipaloissa kuolleet 2007

Kolme neljästä tulipalossa kuolleista oli miehiä
Vuoden 2007 palokuolleista 74 % oli miehiä ja 26 % naisia.

Kuva 2: Palokuolemat sukupuolen mukaan

Päihtyneenä oli yli puolet palokuolleista
Tapaturmaisesti palokuolleista oli päihtyneenä 52, joista 41 oli miehiä ja naisia 11. Itsemurhan tehneistä palokuolleista oli päihtyneenä 4.

Tapaturmaisesti ja itsemurhaan kuolleista oli päihtyneitä 62 % kaikista palokuolleista. Vuonna 2006 vastaava luku oli 70 %.

Kuva 3: Palokuolemat ja päihtymys

Kuolemansyytilastoissa päihtyneisyydellä tarkoitetaan tapausta, jossa kuolintodistuksen laatija on ilmoittanut päihtymyksen olleen myötävaikuttavana tekijänä kuolemaan.

Palokuolemia sattuu eniten iäkkäille
Palokuolemat painottuvat ikääntyvään väestöryhmään (kuva 5).

Vanhusten toimintakyky voi alentua ikääntymisen seurauksena niin, että se aiheuttaa vaaratilanteita päivittäisissä toiminnoissa tai vaikeuttaa pelastautumista asunnosta hätätilanteessa. Palokuoleman riski on suurimmillaan henkilöillä, joilla on rajoitteita toimintakyvyssä. Ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa, joten paloturvallisuudesta huolehtiminen heidän osaltaan on erittäin tärkeää.

Kuva 4: Palokuolemat 2007 ja ikä

Kuva 5: Palokuolemat ja ikä 2003-2007

Palokuolemat sattuvat asunnoissa
Vuosina 1997 - 2007 Suomessa on kuollut tulipaloissa vuosittain 75 - 126 ihmistä. Yli 95 % kuolemaan johtavista tulipaloista syttyy asuinympäristössä. Tulipaloja syttyy rakennuksissa vuosittain 6 000 – 7 000.

Kuva 6: Palokuolemien määrät 1997-2007

Suomen palokuolemaluvut ovat korkeat
Palokuolemia sattuu Suomessa paljon. Tulipaloissa kuolee vuosittain keskimäärin 20 henkeä miljoonaa asukasta kohti, kun esimerkiksi Ruotsissa vastaava luku on 11 ja Isossa-Britanniassa 9.

Sisäisen turvallisuuden ohjelma tavoittelee palokuolemien vähenemistä 50:een

Valtioneuvoston hyväksymän sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteena on lisätä arjen turvallisuutta vähentämällä onnettomuuksia, erityisesti koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrää. Ohjelman tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015.

Koti- ja vapaa-ajan turvallisuuden parantamiseksi asetettiin keskeisiksi tavoitteiksi asumisen paloturvallisuuden kokonaisvaltainen kehittäminen sekä koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrän vähentäminen. Tavoitteena on, että tapaturmissa menehtyneiden määrän kasvu taittuu ja vakavien tapaturmien määrä vähenee systemaattisesti. Tavoitteisiin kuuluu myös, että kansalaisten tietoisuus tapaturmariskeistä sekä tiedot tapaturmien ehkäisystä paranevat.

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa määriteltiin 8.5.2008 toimenpiteet poikkihallinnollisesti vuoteen 2015 asti.Palokuolemien osalta tavoitteeksi asetettiin, että palokuolemat vähenevät vuoteen 2015 mennessä nykyisestä 90 palokuolleesta 50:een.

Kuva 7: Palokuolemien vähentämistavoite

Asumisen paloturvallisuuden toimenpideohjelmaa jatketaan osana sisäisen turvallisuuden ohjelmaa

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä hyväksyi asumisen paloturvallisuuden toimenpideohjelman 15.12.2006.

Ohjelma sisältää seitsemän toimenpidettä asumisen paloturvallisuuden parantamiseksi. Ohjelman toimeenpanosta vastaa sisäasiainministeriö. Yhteistyössä ovat mukana ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja pelastuslaitokset.

Asumisen paloturvallisuuden toimenpideohjelmassa on toteutettu jo useita paloturvallisuutta edistäviä toimenpiteitä.

Itsestään sammuvat savukkeet pakollisiksi 1.4.2010 (toimenpide 1)

Eduskunta hyväksyi 11.11.2008 esityksen toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta. Lainmuutoksen seurauksena savukkeille säädetään paloturvallisuusvaatimukset, jotka tulevat voimaan 1.4.2010.

Savukkeiden on oltava niin sanottuja itsestään sammuvia, jolloin on pienempi todennäköisyys, että palava savuke huolimattomasti käsiteltynä sytyttää tulipalon. Tulipalojen ja palokuolemien määrään odotetaan merkittävää vähennystä, kun nykyiset savukkeet korvataan itsestään sammuvilla savukkeilla. Palokuolemia arvioidaan ehkäistävän vähintään 10–15 vuosittain.

Suomi on toistaiseksi ensimmäinen Euroopan maa, joka on säätänyt savukkeille paloturvallisuusvaatimukset. Vastaavat vaatimukset on säädetty Kanadassa, Yhdysvaltojen 37 osavaltiossa sekä Australiassa. Myös EU-tason sääntelyä valmistellaan.

Pelastusviranomaisten palontutkinnan tavoitteeksi tulipalojen ehkäisy (Toimenpide 2)

Pelastusviranomaisten suorittama palontutkinta on ensiarvoisen tärkeää kerättäessä tutkimustietoa tulipalojen syttymissyistä ja niihin vaikuttaneista tekijöistä. Pelastusviranomaisen palontutkinnan tavoitteena on ehkäistä vastaavanlaisten tulipalojen syttymistä. Pelastuslain uudistamisen yhteydessä vuosina 2009–2010 selvitetään mahdollisuudet täsmentää tutkinnan tavoitteiden, tutkintakynnyksen määrittämisen ja tutkinnan perusteiden säännöksiä.

Hoito- ja hoivalaitoksiin asennetaan sprinklerit (toimenpide 3)

Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan sisältyy automaattisten sammutuslaitteistojen asentaminen hoito- ja hoivalaitoksiin. Sprinklereiden osalta tavoitteeksi asetettiin, että vuoteen 2015 mennessä 50 % hoito- ja hoivalaitoksista on suojattu automaattisilla sammutuslaitteistoilla. Tällä hetkellä sprinklausprosentti on 13. STO toimeenpanosuunnitelma (6.1. tp 8, sivu 21 ja 24)

Viranomaisvalvonnan kehittäminen (toimenpide 4)

Palotarkastustoiminnan ja muun viranomaisvalvonnan eri keinojen kehittämistä selvitetään pelastuslain uudistamishankkeessa.

Sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet pakollisiksi uudisrakennuksiin 1.2.2009 (toimenpide 5)

Kaikkien uusien asuntojen palovaroittimet on jatkossa liitettävä sähköverkkoon. Sähköverkkoon kytkettävät, huoneistokohtaiset palovaroittimet ovat nykyisiä paristokäyttöisiä palovaroittimia varmemmin toimintakuntoisia. Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta tulee voimaan 1.2.2009.

Asumisen paloturvallisuuden yhteistyöryhmän toimenpiteet (toimenpide 6)

Asumisen paloturvallisuuden kehittämistarpeita selvittävä yhteistyöryhmä on käynnistänyt kaksi tutkimusta, joissa selvitetään hoito- ja hoivalaitosten sekä erityisryhmien asuntojen suojaustasoja sekä palokuolemien ehkäisykeinojen vaikuttavuutta. Suojaustasoselvitys valmistunee loppukeväällä 2009. Palokuolemien ehkäisykeinojen tehokkuus -hanke valmistunee vuoden 2010 lopussa.

Riskeihin nähden riittävä valmius pelastustoimintaan (toimenpide 7)

Tavoitetta edistetään kehittämällä varautumisvelvollisten kykyä estää omatoimisesti onnettomuuksia ja muita vaaratilanteita. Toiminta toteutetaan useiden viranomaisten (poliisi, pelastustoimi, rajavartiolaitos, sosiaalitoimi, ympäristötoimi) yhteistyönä. Pelastuslain uudistamisen yhteydessä tarkistetaan ja täsmennetään omatoimista varautumista koskevia säädöksiä.

Pelastuslaitosten henkilöstön toimintakykyhankkeessa vuosina 2008–2009 tarkastellaan henkilöstön mitoituksen perusteita ja suorituskykyvaatimuksia.

Kuolemaan johtavan tulipalon yleisin syttymissyy on tupakointi

Tupakointi ja siihen liittyvä huolimaton tulenkäsittely on kuolemaan johtaneiden tulipalojen yleisin syttymissyy (30 %). Suurimmassa osassa tapauksista on kyse tupakoinnista vuoteessa tai sohvalla. Runsaalla alkoholin käytöllä arvioidaan olevan vaikutusta palon syttymiseen tai palon seurauksiin.

Tulipalo kehittyy nopeasti hengenvaaralliseksi
Jos asukas ei poistu asunnosta, on auttajilla parhaimmillaankin aikaa vain 2 – 3 minuuttia asukkaan pelastamiseen. Palokunta ei myöskään ehdi pelastamaan ajoissa, jos yksin asunnossa oleva asukas ei kykene itse poistumaan. Palokunta saapuu palopaikalle parhaimmillaan kuuden minuutin kuluessa siitä, kun palosta on tehty hätäilmoitus.

Tulipalossa kuolee, jos ihminen ei pysty poistumaan palavasta asunnosta
Asukkaan on ymmärrettävä, että tulipalo kehittyy hengenvaaralliseksi muutamassa minuutissa. Asukkaan on myös itse pystyttävä poistumaan nopeasti palavasta asunnosta. Pelastautuminen edellyttää palon nopeaa havaitsemista ja nopeaa poistumista. Palovaroitin tunnistaa savun herkästi ja varoittaa tulipalosta kovalla hälytysäänellä. Ääni herättää nukkuvankin ihmisen.

Ihmisen oma toiminta ratkaisee. Jos asukas ei itse kykene poistumaan asunnosta, ovat selviytymismahdollisuudet pienet.

Liikuntakyvytön, vanhus, lapsi ja päihteiden vaikutuksen alainen henkilö ei ehkä kykene poistumaan
Tulipalon uhri kuolee sen vuoksi, että hän ei ymmärrä, pysty tai halua poistua palavasta rakennuksesta, tai hän ei havaitse tulipaloa riittävän ajoissa. Nämä toimintakyvyn puutteet voivat liittyä liikuntakykyyn, havaintokykyyn tai ymmärryskykyyn.

Asukas ei pysty poistumaan asunnosta ulos, jos hän on esimerkiksi liikuntakyvytön invalidi tai vanhus, joka ei havaitse tulipaloa, koska on alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alainen tai ei ymmärrä tilanteen vakavuutta eikä osaa poistua kuten esimerkiksi pienet lapset.

Katsauksen taulukoissa ja kuvioissa käsitellään kuolemaan tai sairaaloiden vuodeosastohoitoon johtaneita tapaturmia. Asukkaille sattuneet tapaturmat jakautuvat kotona, urheilu- ja liikuntatilanteissa, liikennealueella, työssä tai päiväkodissa/koulussa sattuviin tapaturmiin. Alkoholi on eräs merkittävimmistä tapaturmia aiheuttavista tekijöistä. Suomessa useampi kuin joka kolmas kuolemaan johtanut tapaturma tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena.

Jos halutaan laskennallisesti arvioida, paljonko tapaturmia kaiken kaikkiaan sattuu, voidaan käyttää seuraavaa karkeaa laskutapaa: on arvioitu, että jokaista tapaturmakuolemaa kohti on noin 30-kertainen määrä tapaturmista johtuvia vuodeosastohoitoja ja 200-kertainen määrä polikliinisesti hoidettuja tapaturmia.

Suomessa vammaan johtavia tapaturmia sattuu vuosittain noin yksi miljoona. Vuosittain tapaturmaisesti kuolee yhteensä noin 2 700 henkilöä.

Perustiedot asukkaille sattuneista tapaturmista

Tapaturmakatsaukset sisältävät tietoja pelastuslaitoksen alueen asukkaille sattuneista vakavista tapaturmista. Tapaturmakatsauksissa on kuvattu suurten ja pienten onnettomuuksien aiheuttamia tapaturmia valtakunnallisista rekistereistä saatavan tiedon pohjalta. Tiedot perustuvat Kansanterveyslaitoksen tapaturmatietokantaan, johon on koottu tietoja Tilastokeskuksen kuolemansyytilastosta ja Stakesin Hoitoilmoitusrekisteristä. Katsauksista löytyvät myös perustiedot tapaturmien yleisyydestä pelastustoimen alueilla.

Lähtökohtaisesti raportissa käsitellään ainoastaan tapaturmia. Jos väkivalta ja itsetuhoinen käyttäytyminen/itsemurhat ovat mukana tarkasteluissa, siitä mainitaan erikseen.

Turvallisuustyön suunnittelussa ja työn vaikuttavuuden arvioinnissa kaivataan huomattavasti yksityiskohtaisempaa tietoa tapaturmista ja niiden seuraamuksista, kuin mitä nykyisin tilasto- ja tietojärjestelmin pystytään tuottamaan. Katsaukseen on kuitenkin koottu se tieto, joka jo nyt on alueellisesti mahdollista tuottaa.

Valtakunnallisen tilastoaineiston käyttöä hankaloittaa, jos tieto tapaturmatyypistä on sairaalassa jätetty merkitsemättä tai se on kirjattu ehkäisevän työn kannalta vähän informaatiota sisältävään luokkaan ”muu tai määrittämätön tapaturma”. Kaksi viimeksi mainittua luokkaa ovat tilastoissa liian suuria. Ehkäisevän työn kannalta olisi tärkeää, että sairaaloissa tuotetun tiedon laatu paranisi. Ehkäisevää työtä tekevien tulisi neuvotella aineistosta terveydenhuollon toimijoiden kanssa.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman toimenpide

Kansanterveyslaitoksen ja pelastuslaitosten yhteishanke on merkittävä paikallista turvallisuussuunnittelua edistävä sisäisen turvallisuuden ohjelman toimenpide. Valtioneuvoston toukokuussa 2008 hyväksymässä toisessa Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa paikallinen turvallisuussuunnittelu kirjattiin edelleen tärkeäksi, kehitettäväksi toimenpiteeksi. Ohjelmakaudella puututaan erityisesti tapaturmien ja väkivallan ehkäisyyn.

Paikallisen turvallisuustyön tavoitteena on vähentää onnettomuuksien, tapaturmien, häiriöiden ja rikosten määrää ja niistä aiheutuvia vahinkoja sekä ylläpitää turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Paikallista turvallisuussuunnittelua toteutetaan eri viranomaisten ja muiden toimijoiden välisenä laajana yhteistyönä. Tavoitteena on saada mukaan kaikki ne paikalliset toimijat, joiden työpanosta tarvitaan näihin ongelmiin ja ilmiöihin vaikuttamiseksi riippumatta siitä, ovatko ne viranomaistoimijoita, järjestöjen edustajia tai elinkeinoelämän edustajia.

Pelastuslaitoksista alueellisten tapaturmakatsausten valmistamiseen ovat osallistuneet riskienhallintapäällikkö Jussi Rahikainen Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta ja riskienhallintapäällikkö Kimmo Markkanen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta.

Tavoitteena on yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa kehittää katsausta, sen tietosisältöä ja julkaisumuotoa vielä paremmin käyttäjien tarpeita palvelemaan. Katsaus päivitetään jatkossa vuosittain.

Tapaturmat heikentävät kuntalaisten turvallisuutta

Tapaturmat aiheuttavat kunnille merkittäviä kustannuksia

Onnettomuudet aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, aineellisia vahinkoja, työvoimakustannuksia sekä mm. ympäristöhaittoja. Sen lisäksi, että tapaturmat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, niiden taloudellinen taakka kunnille on merkittävä. Esimerkiksi Kymenlaakson pelastusalueella, jonka katsaus tuotettiin ensimmäisenä, on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut 1500 tapaturmaista kuolemaa. Vuosittain samalla alueella tapaturmat aiheuttavat yli 50 000 hoitopäivää sairaalan vuodeosastolla. Asukkaita tällä alueella on noin 200 000.

Suomalaisille sattuu paljon tapaturmia

Tapaturmat ovat iso kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma Suomessa. Kaikista tapaturmista seitsemän kymmenestä tapahtuu kotona tai vapaa-ajalla. Kuolemaan johtavissa tapaturmissa koti- ja vapaa-ajan tapaturmien osuus on jopa 80 %.

Vuonna 2006 tapaturmissa kuoli 3082 suomalaista. Tapaturmat ja väkivalta olivat 15-44-vuotiaiden suomalaisten yleisin kuolemansyy.
Tapaturmaisesti kuolleet 1986-2006. Kansanterveyslaitoksen tapaturmatietokanta

Vakavat, kuolemaan johtavat koti- ja vapaa-ajan tapaturmat lisääntyvät. Yleisin kuolemaan johtavan tapaturman syy on putoaminen tai kaatuminen, toiseksi yleisin syy on myrkytys.

Tapaturmiin kuolleiden yleisimmät kuolemansyyt Suomessa 2006. Kansanterveyslaitoksen tapaturmatietokanta

Suomalaisille sattuu vuosittain lähes 300 000 kaatumista ja liukastumista, joista lähes puolet johtaa sairaala- tai lääkärinhoitoon. Lievien vammojen lisäksi kaatumiset ja liukastumiset aiheuttavat runsaasti vakavia vammoja, kuten murtumia, nivelten sijoiltaan menoja ja päävammoja, joista voi seurata pitkäaikaista haittaa.

Tapaturmat ovat keskeinen turvallisuutta heikentävä tekijä

Tapaturmatietoja on tarkoitus hyödyntää paikallisessa turvallisuussuunnittelussa. Paikallisessa turvallisuusarvioinnissa selvitetään keskeisimmät turvallisuutta heikentävät tekijät ja päätetään konkreettisista toimista näiden torjumiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Tunnistetut uhat tallennetaan ARTU ohjelmaan. Turvallisuussuunnitteluun kehitetty internetpohjainen ARTU-ohjelma paikallisten uhkien ja riskien tunnistamiseksi otettiin käyttöön syyskuussa 2008.

Pelastuslaitokset huolehtivat tapaturmatietojen liittämisestä paikallisiin turvallisuussuunnitelmiin. Käytännössä tämä tarkoittaa tapaturmakatsauksissa esille tulleiden tapaturmauhkien kirjaamista ARTUun. Tapaturmakatsaukset voidaan myös linkittää turvallisuussuunnitelmaan. Ne ovat tosiasioihin perustuvaa tapaturmauhkien tausta-aineistoa. Tausta-aineistoon voidaan koota myös muita pelastustoimen, kunnan tai poliisin selvityksiä, aineistoja tai tilastoja.

Tapaturmauhkien kirjaaminen paikallisiin turvallisuussuunnitelmiin on erittäin tärkeää. Tapaturmauhat ovat olemassa olevia akuutteja uhkia, joiden poistamiseksi tarvitaan nopeasti viranomaisten yhteistä panostusta. Kun tapaturmauhat on kirjattu Artuun, paikallisessa turvallisuussuunnittelussa voidaan seuraavaksi keskittyä uhkien arviointiin ja ennaltaehkäisevään toimintaan panostamiseen.

Artu-työkalun käyttö etenee neljässä eri vaiheessa: uhkien tunnistaminen, merkityksen arviointi, toimenpiteet ja vastuutahot. Uhkien tunnistamisen yhteydessä tunnistetaan usein myös uhkien seuraukset. Uhkien tunnistamista tekevillä henkilöillä on myös selkeä näkemys siitä, miten uhkaa voitaisiin hallita. Tällöin on luontevaa kirjata tämä hallintakeino muistiin ohjelman kolmanteen vaiheeseen, toimenpiteiden määrittelyyn.

Artu-ohjelmassa on linkki Kansanterveyslaitoksen tapaturmakatsauksiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön Sotka-tietokantaan, josta löytyy kuntakohtaista tietoa sosiaali- ja terveysministeriön vastuualueella olevista asioista. Lisäksi ohjelmassa on linkki Tilastokeskuksen tilastoihin.

Kun tapaturmauhat on selvitetty, määritetään uhkien merkitys. Merkityksen arvioi ryhmä, joka muodostuu eri toimialojen asiantuntijoista, esimerkiksi terveystoimen, sosiaalitoimen, koulutoimen, pelastustoimen, poliisin, teknisen toimen ja ympäristötoimen edustajista. Monitieteellisellä ryhmällä toisaalta varmistetaan, että kaikki uhkat saavat samankaltaisen arvioinnin ja toisaalta vältetään se, että uhka jää arvioimatta esimerkiksi tietämättömyyden vuoksi.

Vantaan turvallisuussuunnitelman päivityksessä tapaturmat nousivat ykkösasiaksi

Vantaan turvallisuussuunnitelman ensimmäinen versio oli poliisivetoinen, eikä se tosiasiassa ottanut kantaa tapaturmiin. Uuden turvallisuussuunnittelun ykkösasiaksi nousi onnettomuuksien ehkäisy. Keihäänkärjeksi on nostettu tapaturmien torjunta. Pelastusviranomaiset ovat perinteisesti kiinnittäneet erityistä huomiota palokuolemiin, mutta suuremmat ongelmat ovat muissa tapaturmaisissa kuolemantapauksissa. Pelastusviranomaisten tulisikin saada asia koko laajuudessaan alueillaan ”potkaistua” eteenpäin.

Koulutusta KTL:n tapaturmakatsausten hyödyntämisestä

Pelastuslaitosten vastuuhenkilöille järjestetään alueellisista tapaturmakatsauksista koulutustilaisuuksia. Tilaisuuksissa käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa

• alueelliset tapaturmatilastot
• mitä tapaturmatilastot kuvaavat
• miten tapaturmatilastoja tulkitaan
• miten alueellista tietopohjaa tulisi parantaa sekä
• tietojen siirtäminen paikallisen turvallisuussuunnittelun osaksi.

Vuonna 2009 järjestetään seminaari, jonka aiheena on alueellisten tietopakettien edelleen kehittäminen. Tietopaketit päivitetään vuosittain ja koulutustilaisuudet uusitaan tarpeen mukaan.

Alueellisten ja paikallisten tapaturmakatsausten valmistamiseen ja avohoidon tilastoinnin käyttöönoton tukemiseen osallistuu myös kuntien sosiaali- ja terveystoimi.

Tieto auttaa suuntaamaan paikallista turvallisuustyötä

Tapaturmakatsaukset tarjoavat tapaturmatilastojen lisäksi tiiviit kuvaukset ja asiantuntijoiden laatimat keskeiset ehdotukset keinoista joidenkin valtakunnallisissa ohjelmissa tärkeiksi havaittujen tapaturmaongelmien ehkäisemiseksi. Katsauksessa oleva tieto auttaa suuntaamaan paikallista turvallisuustyötä.

• Ehkäisytyö vaatii kuntapäättäjien, kunnan henkilöstön, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten huomion kiinnittämistä vakavaan kansanterveydelliseen ongelmaan.
• Ehkäisytoimenpiteiden toteutus ja kunnan eri toimialojen (esim. pelastus-, sosiaali- ja terveys, liikunta-, teknisen- ja rakennustoimen) panostusta ehkäisytyöhön on tuettava
• On vahvistettava toimialojen välistä yhteistyötä monialaisen ehkäisytyön edistämiseksi.
• Tapaturmatilastointia terveydenhuollon päivystysyksiköissä tulisi kehittää, jotta tietoa erityisesti virallisten tietojen ulkopuolelle jäävistä tapaturmista saataisiin kattavammin tapaturmien ehkäisytyöhön.
• Kuntien ja kaupunkien tulee seurata alueellaan sattuvien liikuntavammojen määrää, vammatyyppejä, vammojen vakavuutta, seurauksia ja kustannuksia.
• On välttämätöntä, että yhteistyö kunnan eri toimialojen välillä liukastumisten ehkäisemiseksi järjestetään
  
• Liukastumistapaturmien ehkäisystä vastaavat henkilöt nimetään.
  
• Keskeisiä toimintatapoja iäkkäiden kaatumistapaturmien vähentämiseksi ovat
• • kaatumistapaturmia koskevan tiedon levittäminen mediassa
  • ajantasaisen tiedon tuottaminen kunnan päätöksentekoon
  • kunnan henkilöstön kouluttaminen kaatumisten ehkäisyä tukevien työmenetelmien käyttöönottoon
  • iäkkäille kohdennettu viestintä.
• On tehostettava kaatumistapaturmien seurantaa terveydenhuollossa ja vanhusten koti-, avo- ja laitoshoidossa paikallisen kaatumistapaturmatilanteen selvittämiseksi
• On varmistettava ajantasainen tiedonsaanti kunnan päätöksenteon tueksi.
• Kunnan henkilöstön eri ammattiryhmille on järjestettävä suunnattua kaatumistapaturmien ehkäisyn koulutusta.
• On lisättävä ja tuotettava sopivaa tiedostus- ja valistusmateriaalia kunnan tuottamista palveluista ja kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta kaatumistapaturmien ehkäisemiseksi eri ammattiryhmien käyttöön.

Tapaturmakatsauksissa on infoa Kouvolan seudun tapaturmahankkeesta

Kouvolan seudun tapaturmahankkeesta kerrotaan lyhyesti KTL:n tapaturmakatsauksen lopussa. Kouvolan seudun tapaturmahanke Start on kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishanke (013/ESLH/KH/2006), jossa luodaan välineet tapaturmien jatkuvaan tilastointiin ja seurantaan sekä kehitetään uudenlaista tapaturmien ehkäisytyötä tukevaa toimintakulttuuria Kouvolan seudulle.

Start-hankkeessa toteutetaan uudella tavalla laaja-alaista tiedonkeruuta tapaturmista Kouvolassa ja sen ympäryskunnissa. Hankkeessa kehitetyn järjestelmän avulla saadaan tietoa siitä, kenelle, miten, milloin ja missä tapaturmat sattuvat sekä kuinka ehkäisytoimenpiteet vaikuttavat. Tietoja hyödynnetään tapaturmien torjuntatyössä.

Suomessa ei ole toteutettu aiemmin vastaavaa hankketta. Tapaturmien tilastointi ja seuranta ovat Suomessa puutteellisia, vaikka tapaturmia sattuu paljon ja niistä aiheutuvat kustannukset ovat kansantaloudellisesti mittavia.

Kotitapaturmien ehkäisykampanja myönsi lokakuussa 10 000 euron Turvallisuusteko 2008 -palkinnon Kouvolan seudun tapaturmahankkeelle (Start).

Lisätietoja:

www.tapaturmahanke.fi

Lisää tietoa paikallisesta turvallisuussuunnittelusta löytyy turvallisuussuunnittelun tietopankista: www.turvallisuussuunnittelu.fi.

Lisätietoja alueellisista tapaturmakatsauksista:

Erikoistutkija Anne Lounamaa
Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn yksikkö
Kansanterveyslaitos
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Arvioinnissa selvitetään keskeisimmät turvallisuutta heikentävät tekijät ja päätetään konkreettisista toimista näiden torjumiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Tunnistetut uhat tallennetaan ARTU ohjelmaan.Turvallisuussuunnitelmassa sovitaan siitä, mitä tehdään turvallisuuden parantamiseksi ja riskien poistamiseksi. Sovitut toimenpiteet tallennetaan myös ARTU ohjelmaan. Toimenpiteille määritellään vastuuhenkilö ja aikataulu. ARTU seuraa työn etenemistä ja hälyttää vastuuhenkilöä määräajoista.

ARTU-ohjelma on www-selain-pohjainen, eikä ohjelman käyttö ole sidottu tiettyyn paikkaan. Tästä johtuen kaikki ne viranomaiset, jotka valmistelevat ja toimeenpanevat turvallisuussuunnitelmaa, voivat ARTUn avulla jakaa tietoa keskenään. Kaikilla turvallisuussuunnitteluun osallistuvilla on samanaikaisesti käytössään samat tiedot. Papereiden tai sähköpostien lähettelyä ei tarvita.

Ohjelma on hyödyllinen myös silloin, kun turvallisuussuunnitelmaa laaditaan kihlakunta- tai seutukuntatasolle. Yksittäisissä kunnissa voidaan tehdä ARTU-ohjelmalla työtä, ja kihlakunnan muodostavien kuntien tiedot voidaan yhdistää kokonaisuudeksi.

Ketkä voivat käyttää ARTUa?

Käyttöoikeudet ARTUun saavat kaikki ne viranomaiset, jotka osallistuvat paikalliseen turvallisuussuunnitteluun.

Miten saan käyttöoikeudet ARTUun?

Paikallisesta turvallisuussuunnittelusta vastaava johtoryhmä nimeää jokaiselle turvallisuussuunnitelmalle turvallisuussuunnitteluvastaavan. Kihlakunnan poliisilaitos välittää käyttöoikeutta koskevan hakemuksen sisäasiainministeriöön. Käyttöoikeus haetaan erillisellä tunnustilauslomakkeella, joka toimitetaan sähköpostitse osoitteeseen artu(at)intermin.fi.

Sisäasiainministeriö välittää käyttöoikeuksia koskevan pyynnön edelleen Logica Oy:lle, joka on palvelun tuottaja. Lociga Oy välittää tiedon käyttöoikeuksien myöntämisestä suoraan ao. henkilölle. Vastaavalla menettelyllä peruutetaan käyttöoikeudet silloin, kun turvallisuussuunnittelunvastaava tai pääkäyttäjä vaihtuu.

Turvallisuussuunnitteluvastaava vastaa käyttöoikeuksien myöntämisestä edelleen turvallisuussuunnitteluun osallistuville sen turvallisuussuunnitelman osalta, josta hän on vastuussa.

Käyttöoikeuksien myöntäminen pähkinänkuoressa

• Jokaiselle turvallisuussuunnitelmalle nimetään yksi turvallisuussuunnitteluvastaava.
• Turvallisuussuunnitteluvastaava saa käyttöoikeudet ARTUun sen jälkeen, kun pyyntö on välitetty Logicalle sisäasiainministeriön kautta.
• Turvallisuussuunnitteluvastaava myöntää edelleen käyttöoikeudet oman alueensa turvallisuussuunnitteluun osallistuville viranomaisille.

Mistä saan tietoa ARTUsta?

ARTUn omilta tiedotussivuilta löytyvät tunnustilauslomake, ARTUn käyttöön opastava käsikirja sekä muuta ARTUun liittyvää tietoa. Sivuja päivitetään säännöllisesti.

Sisäasiainministeriö on vahvistanut ARTUn käyttöä koskevat ohjeet.

ARTUn käyttöönotosta ja edelleen kehittämisestä vastaa sisäasiainministeriön asettama turvallisuussuunnittelun ohjaus- ja seurantaryhmä.

Sisäasiainministeriössä ARTUun liittyvissä asioissa voi ottaa yhteyttä ylitarkastaja Johan Pawliin, puh. (90) 160 42292 sähköposti johan.pawli(at)intermin.fi.

TYÖNILOA ARTUN SEURASSA!

Lisätietoa paikallisesta turvallisuussuunnittelusta:

Neljä kertomusta paikallisesta turvallisuussuunnittelusta 9.7.2008

Paikallisen turvallisuussuunnittelun tilannekatsaus 9.7.2008

Turvallisuussuunnittelun tietopankki

Hallituksen esitys HE 101/2008 vp

Millainen on itsestään sammuva savuke

Nykyiset savukkeet on yleensä suunniteltu palamaan kokonaan tai filtteriin asti, jos savukkeen jättää palamaan. Muuttamalla savukkeen rakennetta voidaan vähentää savukkeen kykyä ylläpitää paloa. Yleisin käytössä oleva tekniikka on tehdä savukepaperista muutamasta kohdasta hieman paksumpi, jolloin nämä kohdat rajoittavat paperin palamista ja palaminen etenee vain jos savuketta imetään.

Savukkeen sammumisen testimenetelmänä käytetään amerikkalaista standardia ASTM E2187-04 ”Standard Test Method for Measuring the Ignition Strength of Cigarettes”. Testissä palava savuke asetetaan paperin päälle (10 kerrosta standardisuodatinpaperia). Vaatimuksena on, että korkeintaan 25 % testattavasta 40 savukkeen erästä saa palaa loppuun asti. Valmistustekniset tai muut keinot, joilla vaatimus saadaan täytettyä, ovat valmistajan määritettävissä.

Tavoitteena palokuolemien ehkäiseminen

Kuolemaan johtaneiden tulipalojen yleisin syttymissyy Suomessa on tupakointi ja siihen liittyvä huolimaton tulenkäsittely. Tupakoinnista alkunsa saaneissa paloissa kuolee vuosittain 25–35 ihmistä. Suurimmassa osassa tapauksia on kyse tupakoinnista vuoteessa tai sohvalla. Tupakoinnista alkunsa saaneen palon uhri on usein alkoholin tai muiden päihteiden vaikutuksen alainen. Palon uhri on usein myös ikääntynyt tai liikuntarajoitteinen henkilö.

Pelastustoimen tilastojen mukaan kaikista tulipaloista yli 5 % arvioidaan saaneen alkunsa palavasta savukkeesta tai muusta tupakkatuotteesta. Tämä on noin 700 tulipaloa vuosittain. Näiden palojen aiheuttamat välittömät omaisuusvahingot arvioidaan yli 6 miljoonaksi euroksi vuosittain. Lähes 40 % savukkeesta alkaneista tulipaloista on maastopaloja, mikä on 8 % kaikista maastopaloista. Näissä paloissa palanut maastopinta-ala on keskimäärin yli 50 hehtaaria vuosittain.

Tulipalojen ja palokuolemien määrään odotetaan merkittävää vähennystä, kun nykyiset savukkeet korvataan itsestään sammuvilla savukkeilla. Palokuolemia arvioidaan voitavan ehkäistä vähintään 10–15 vuosittain. Tupakoinnista alkunsa saaneiden tulipalojen määrässä vähennys olisi vähintään 20 % ja välittömissä omaisuusvahingoissa 25 %.

Miten muualla

Savukkeiden paloturvallisuusvaatimukset tulivat ensimmäisenä voimaan New Yorkin osavaltiossa kesäkuussa 2004. Sen jälkeen 37 muuta Yhdysvaltojen osavaltiota on säätänyt vastaavanlaiset vaatimukset.

Kanadassa säädettiin ensimmäisenä koko maata koskevat paloturvallisuusvaatimukset, jotka tulivat voimaan lokakuussa 2005.

Säädöksiä ja esiselvityksiä valmistellaan Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Iso-Britanniassa. Myös EU-tason sääntelyä valmistellaan. Euroopan yhteisöjen komissio antoi huhtikuussa 2008 päätöksen, jonka nojalla on tarkoitus valmistella eurooppalainen standardi savukkeiden paloturvallisuusvaatimuksista.

Lisätietoa

Kanadan terveysvirasto www.hc-sc.gc.ca/hl-vs/tobac-tabac/legislation/reg/ignition-alllumage/index_e.html

Yhdysvaltalainen kampanjasivusto www.firesafecigarettes.org

Englantilainen kampanjasivusto www.firesafercigarettes.org.uk

Komission päätös

Erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi työryhmä on selvittänyt laajasti paloilmoittimien toimintaan vaikuttavia tekijöitä ja ryhtynyt jo monenlaisiin valistuksellisiin toimenpiteisiin. Suurin osa erheellisistä paloilmoituksista aiheutuu kiinteistössä oleskelevien ihmisten virheellisestä toiminnasta, usein tietämättömyydestä.

Työryhmä jatkaa vuosien 2000 ja 2004 erheellisten paloilmoitusten vähentämishankkeiden työtä.

Tavoitteena on vähentää erheelliset ilmoitukset vähintään puoleen nykyisestä
Tavoitteeksi on asetettu, että vuonna 2009 erheellisten automaattisten paloilmoitusten määrä on vähentynyt vähintään puoleen vuoden 2003 tasosta. Tämä tarkoittaa noin 9 000 erheellistä paloilmoitusta vuonna 2009.

Tavoitteen saavuttaminen edellyttää laajaa yhteistyötä. Erheellisiä paloilmoituksia voidaan vähentää merkittävästi laitetoimittajien, kiinteistön omistajien ja käyttäjien, hätäkeskusten ja pelastusviranomaisten aktiivisella yhteistyöllä.

Yhteistyötä tarvitaan jo paloilmoitinta suunniteltaessa!
Huomiota on kiinnitettävä jo paloilmoitinlaitteistoa hankittaessa tarvittavaan asiantuntevaan yhteistyöhön kiinteistön käyttäjän, rakennuttajan, suunnittelijan, laitetoimittajan ja asennusliikkeen välillä. Paloilmoittimen laitevalinnassa tulee huomioida kiinteistön tulevat käyttöolosuhteet ja laitteet on osattava mitoittaa ja sijoittaa oikein.

Paloilmoittimen asianmukaiseen ja oikeaan toimintaan vaikuttavat myös monet eri toimijat. Näitä ovat laitetoimittajat, kiinteistön rakennuttajat, suunnittelijat, asennus- ja huoltoliikkeet, kiinteistön omistajat ja käyttäjät, paloilmoittimen hoitajat, tarkastuslaitokset, hätäkeskukset ja pelastusviranomaiset.

Paloilmoittimen asianmukainen toiminta edellyttää jokaiselta toimijalta oikeanlaisia toimenpiteitä. Turhia hälytyksiä tulee, koska ihmiset toimivat väärin ja aiheuttavat toiminnallaan vääriä hälytyksiä. Älykäs ja oikein kunnossapidetty paloilmoitin ei ilmoita turhaan.

Paloilmoitin on kiinteistön omistajan tai haltijan laite

Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa paloilmoittimen toimintakunnosta ja kunnossapitotoimista.

Paloilmoittimen hoitaja varmistaa kuukausittain tehtävällä testauksella laitteiston toimivuuden ja hälytystietojen välittymisen hätäkeskukseen.

Määräaikaistarkastuksilla arvioidaan paloilmoittimen teknisen toimivuuden lisäksi myös laitteiston toiminnan luotettavuus ja soveltuvuus kiinteistön käyttötarkoitukseen.

Kiinteistön haltijan tulee lisäksi huomioida, että paloilmoittimien asennus-, muutos- ja huoltotöitä saavat tehdä vain TUKESin rekisteröimät paloilmoitinliikkeet, joiden asentajilla on tarvittava laitekohtainen koulutus.

Paloilmoittimen kunnossapito ja huolto avainasemassa

Kaikki tekniset laitteet vaativat kunnossapitoa ja huoltoa toimiakseen oikein. Näin vaati myös paloilmoitin. Paloilmoittimen kunnossapito-ohjelma ja sen noudattaminen varmistaa laitteen häiriöttömän toiminnan ja laite toimii luotettavasti tarvittaessa.

Kunnossapidetty automaattinen paloilmoitin auttaa merkittävästi vähentämään tulipaloista aiheutuvia omaisuusvahinkoja. Pelastusviranomaisten arvion mukaan rakennusvahingot olivat yli 43 miljoonaa euroa ja irtaimistovahingot olivat lähes 25 miljoonaa euroa vuonna 2006 kohteissa, joissa oli ollut automaattinen paloilmoitin. Uhattujen rakennusten arvo oli lähes 5,4 miljardia euroa ja uhatun irtaimiston arvo oli yli yksi miljardia euroa.

Pelastuslain (468/2003) 22 §:ssä on säädetty rakennusten ja laitteiden kunnossapitovelvoitteesta. Kunnossapitovelvoite kohdistuu rakennuksen omistajaan tai haltijaan yleisten tilojen ja koko rakennusten palvelevien järjestelyjen osalta. Säännöksen mukaan viranomaisten määräämät tai säädöksissä vaaditut palonilmaisulaitteet on pidettävä toimintakunnossa sekä huollettava ja tarkastettava asianmukaisesti.

Aktiivinen pelastusviranomainen puuttuu erheellisiin hälytyksiin
Pelastusviranomainen valvoo säädösten perusteella kiinteistön paloilmoittimen asianmukaista käyttöä ja kunnossapito-ohjelman noudattamista. Pelastusviranomaisten onkin ryhdyttävä aktiivisesti puuttumaan erheellisten paloilmoitusten ongelmaan. Asia on vakava ja pelastuslain suomat mahdollisuudet ovat jo nykyisellään riittävät.

Pelastuslain 38 §:ssä on säädetty, että pelastusviranomaisen on palotarkastuksen yhteydessä tai muutoin havaitessaan puutteita määrättävä ne korjattavaksi. �?Muutoin havaitessa�? – tilanne on esimerkiksi automaattihälytyksestä aiheutunut tarkastus- ja varmistustehtävä. Paloilmoittimen kunnossapitovelvoitteen laiminlyönti on siis pelastusrikkomus, johon pelastusviranomaisten on puututtava.

Pelastusviranomaisella on mahdollisuus puuttua tehokkaasti paloilmoittimen kunnossapidon laiminlyönteihin toteutuspöytäkirjamenettelyssä sekä valistuksella ja neuvonnalla palotarkastusten yhteydessä. Paloilmoittimen toimintaan liittyviin pulmatilanteisiin kannattaa keskittyä yhdessä kiinteistön edustajan kanssa ja käyttää pelastusviranomaisten valistuskeinoja, joita ovat perustietojen antaminen, ratkaisujen tiedollinen perustelu, keskustelu ja asiakaskeskeinen vuorovaikutus.

Pelastussuunnitelmien osalta pelastusviranomainen voi arvioida, miten kiinteistössä tunnetaan teknistä suojaamista ja paloturvallisuuslaitteiden toimintaa ja niiden tarkastuksia. Aktiivisesti ongelmaan puuttumalla vaikutetaan itse erheellisen paloilmoituksen ongelman syihin eli ihmisten virheelliseen toimintaan ja tietämättömyyteen. Laskun lähettäminen kiinteistölle erheellisestä paloilmoituksesta ei johda korjaaviin toimenpiteisiin kiinteistön turvallisuuskulttuurissa.

Erheellisten paloilmoitusten vähentämishankkeen työryhmä on tuottanut maksuttoman esitteen valistustyössä käytettäväksi. Heikoin lenkki? –julkaisua jaetaan henkilökohtaisesti kiinteistön edustajille palotarkastusten yhteydessä. Julkaisu sopii myös jaettavaksi silloin, kun pelastuslaitos selvittää kiinteistön kanssa erheellisen paloilmoituksen syytä.

"Heikoin lenkki?" -julkaisu on suunnattu kiinteistön haltijoille tai turvallisuudesta vastaaville henkilölle. Esitteen tarkoituksena on tuoda esille hyviksi todettuja käytäntöjä sekä painottaa paloilmoittimien käyttöä koskevia säädösvaatimuksia. Paloilmoittimen asianmukainen toiminta edellyttää jokaiselta toimijalta oikeanlaisia toimenpiteitä.

Erheelliset paloilmoitukset tilastojen valossa

Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmä Pronton mukaan vuonna 2006 hätäkeskukset vastaanottivat yli 21 000 hälytystä, joissa ilmoitus hätäkeskukseen tuli automaattisen paloilmoittimen kautta. Näistä hälytyksistä 98 % oli erheellisiä. Erheellisellä paloilmoituksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ei ole tarvetta pelastuslaitoksen sammutus- tai pelastustoimiin.

Taulukko 1: Paloilmoittimien ja palovaroittimen tarkastus- ja varmistustehtävien sekä automaattisista paloilmoittimista aiheutuneiden hälytysselosteiden kokonaislukumäärät sekä vuorokausikeskiarvo Pronton mukaan
* Paloilmoittimen ja palovaroittimen tarkastus- ja varmistustehtävät erotettiin Prontossa muista tarkastus- ja varmistustehtävistä vuoden 2004 alussa.

Vuosina 2003 ja 2004 automaattiset paloilmoittimet antoivat suunnilleen saman verran hälytyksiä. Vuoden 2005 hälytysmäärät kasvoivat vuoden 2004 tasosta noin 5 %. Vuonna 2006 hälytysmäärät kasvoivat vuoden 2005 tasosta noin 8 % ja vuoden 2004 tasosta peräti 13 %. Näitä lukuja ei ole tosin suhteutettu paloilmoitinlaitteiden lukumäärän vuosittaiseen kasvuun.

Taulukko 2: Erheellisten paloilmoitusten osuus automaattisten paloilmoittimien ilmiottamista hälytystehtävistä vuosina 2003-2006.

Taulukon 2 luvut eivät kerro automaattisen paloilmoittimen huonoudesta tai sopimattomuudesta. Yleensä automaattinen paloilmoitin on toiminut oikein eli ilmoittanut havaitessaan savua. Taulukossa 2 erheelliseksi paloilmoitukseksi on tulkittu kaikki ne pelastuslaitoksien tehtävät, joita ei ole merkitty Prontoon rakennuspaloksi.

Kuva 1: Pronton lukumäärät hälytysselosteista, joihin hälytyksen ilmoitustavaksi on merkitty automaattinen paloilmoitin

Vuoden 2006 tammikuun hälytyspiikin yhtenä syynä oletetaan olevan hätäkeskusuudistuksen aiheuttamat muutokset toimintatavoissa. Muutamilla pelastustoimen alueilla paloilmoittimen hoitajat ilmoittivat vanhaan hätäkeskukseen paloilmoittimen kuukausikokeilusta. Fyysinen kokeilu yhdistyikin uuteen hätäkeskukseen, joka hälytti pelastuslaitoksen kohteeseen normaalisti.

Erheellisten paloilmoitusten syitä

Pronton mukaan yli 10 % paloilmoittimen antamista ilmoituksista johtuu ihmisen huolimattomuudesta kiinteistön korjaus- tai huoltotöissä. Muusta savusta ja pölystä aiheutuu yli 20 % hälytyksistä, jotka useimmissa tapauksista johtuvat savuilmaisimien kunnossapidon laiminlyönnistä tai ruoanvalmistuksesta.

Kuva 2: Paloilmoittimien ja palovaroittimien tarkastus- ja varmistustehtävien syyt Pronton mukaan vuosina 2003-2006

Pronton mukaan sammutuslaitteistot aiheuttavan noin 5 % automaattisista paloilmoituksista. Sammutuslaitteistojen suunnittelusääntöjen mukaan vesisammutuslaitteistoasennus tulee varustaa virhehälytyksenestopumpulla. Valitettavasti tämä komponentti on jäänyt joissain tapauksissa asentamatta, jolloin veden paineenvaihtelu sammutuslaitteistoputkistossa aiheuttaa hälytyksen paloilmoittimessa.

Vaikka hienoista parannusta Pronton kirjauksissa tapahtuu vuosittain, silti kirjatut �?muu syy�? tai �?syy tuntematon�? osuudet ovat suhteessa suuria eli noin 40 % tapauksista. Ilman, että tiedetään todellista hälytyksen aiheuttanutta syytä, on vaikea kohdentaa tarvittavia toimenpiteitä.

Erheellisten paloilmoitusten vähentämishankkeen toimenpiteitä

Heikoin lenkki? -valistusjulkaisu
Heikoin lenkki? -valistusjulkaisu Sämsta länken? on suunnattu paloilmoitinkohteiden omistajille ja haltijoille. Herätejulkaisulla pyritään lisäämään paloilmoittimen omistajan ja haltijan tietoisuutta oman laitteensa kunnossapitovastuusta. Julkaisu valmistui joulukuussa 2006.

Julkaisua jaetaan kaikille pelastuslaitoksille, jotka voivat jakaa sitä edelleen esimerkiksi palotarkastuksien yhteydessä alueidensa ongelmakohteisiin. Tarkoituksena on, että julkaisu tavoittaa kaikki Suomen paloilmoitinkiinteistöt.



Teknisten keinojen pilottikokeilut
Uusien teknisten keinojen käyttöä kokeillaan viidessä pilottikohteessa Helsingissä. Teknisenä keinona kokeilussa käytetään viivästystä, joka antaa kiinteistölle mahdollisuuden itse ennalta määritetyn ajan tutkia palohälytyksen syy ilman, että ilmoitus ohjautuu heti hätäkeskukseen. Paloilmoituspainikkeella tehty palohälytys ohjautuu aina automaattisesti suoraan hätäkeskukseen.

Teknisten keinojen pilotoinnissa on suuri merkitys kohteen turvallisuusorganisaation kyvyllä selvittää palohälytystilanne itsenäisesti. Teknisten keinojen kokeilusta kiinteistössä on sovittu yhteistyössä kiinteistön, Helsingin pelastuslaitoksen, paloilmoitinliikkeen, laitevalmistajan sekä kiinteistön vakuutusyhtiön kanssa.

Paloilmoitinkysely hätäkeskuksille
Kesällä 2006 tehtiin paloilmoitinkysely kaikkiin viiteentoista hätäkeskukseen ja hätäkeskuslaitokselle. Hätäkeskuskyselyllä on pyritty kartoittamaan hätäkeskuksiin liitettyjen paloilmoittimien lukumääriä, jotta erheellisten paloilmoitusten lukumäärät voidaan suhteuttaa olemassa olevaan laitekantaan. Hätäkeskuksilta kysyttiin hätäkeskukseen liitettyjen paloilmoittimien ja sammutuslaitteistojen liittymisilmoituksen tietoja sekä kartoitettiin ilmoituksensiirtoon liittyvää ohjeistusta. Kyselyyn saatiin vastaukset kymmenestä hätäkeskuksesta. Hätäkeskuskyselyn tulosten raportointi on vielä kesken.

Tilastoinnin parantaminen
Todellisten erheellisten paloilmoitusten määrän selvittämiseksi sekä hankkeen tavoitteiden arvioimiseksi ja seuraamiseksi on tilastoaineiston oltava käyttö- ja vertailukelpoista. Työryhmä on laatinut tilastojärjestelmä Prontoon kehittämisehdotuksia, joista osa on hyväksytty Pronton päivityslistalle.

Pelastusviranomaisten toimintamallien kehittäminen
Sisäasiainministeriö ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö järjestivät kehittämispäivän 29.8.2006 pelastusviranomaisille ja lääninhallitusten edustajille yhteisten toimintamallien luomiseksi. Kehittämispäivän tavoitteena oli kartoittaa pelastusviranomaisten näkemys niistä toimista, joihin pelastusala voi itse vaikuttaa erheellisten paloilmoitusten vähentämiseksi. Kehittämispäivää alustettiin kyselyllä, jonka tarkoituksena oli kartoittaa mitä toimenpiteitä pelastuslaitoksissa on meneillään tai suunniteltu nykyisen tilanteen parantamiseksi ja mitä toimenpiteitä olisi syytä tehdä.

Työryhmä valmistelee mallilomakkeen pelastuslaitoksille apuvälineeksi paloilmoittimen antaman erheellisen ilmoituksen syyn selvittämiseksi yhteistyössä kiinteistön kanssa. Lisäksi selvitetään mahdollisuutta perustaa pelastusviranomaisten yhteistyöverkosto erheellisten paloilmoitusten vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden kehittämiseksi.

Paloilmoittimen kunnossapidon nykytilanteen selvitys
Kesällä 2006 TUKES on tehnyt kyselyn paloilmoittimien määräaikaistarkastuksia tekeville tarkastuslaitoksille. Kyselyllä kartoitettiin paloilmoittimien kunnossapitotoimenpiteiden nykytilannetta mm. kunnossapito-ohjelman noudattamista ja kuukausikokeiluiden suorittamista. Kyselyn tuloksista käy ilmi, että laadittuja kunnossapito-ohjelmia ei välttämättä noudateta muuten kuin kuukausikokeilujen osalta.

Hyvien toimintamallien kehittäminen
Osa erheellisistä paloilmoituksista aiheutuu erilaisista kiinteistön korjaus- ja muutostöistä. Työryhmä on ryhtynyt valmistelemaan paloilmoitinkiinteistöille suunnattua toimintaohjetta, jolla pyritään parantamaan paloilmoittimella varustetun kiinteistön korjaus- ja muutostyötilanteiden toteuttamista.

Työryhmä on ryhtynyt valmistelemaan myös kunnossapito-ohjelman kehittämistä niin, että siihen liitettäisiin myös ohjeistusta paloilmoittimen kunnossapidosta. Nykymallin mukaisessa kunnossapito-ohjelmassa on kuvattu ainoastaan teknisiä toimenpiteitä.

Pelastustoimen tulossuunnitelma
Pelastustoimen vuoden 2007 tulossuunnitelmaan on kirjattu, että pelastuslaitokset toteuttavat erheellisten paloilmoitusten vähentämishankkeen valmistelemia erheellisten paloilmoitusten vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä ongelmakohteisiin puuttumalla.

Tiedottaminen
Työryhmän jäsenet ovat vuoden aikana kiertäneet lukuisissa eri tilaisuuksissa kertomassa hankkeen tavoitteista. Lisäksi hankkeesta on kirjoitettu lehtiartikkeleita alan julkaisuihin.

Lisätietoja:

yli-insinööri Jaana Rajakko, sisäasiainministeriön pelastusosasto, puh. 09-160 42986 ja
tekninen asiantuntija Hannu Nuolivirta, TUKES, puh. 010 6052 586

Ilona Nurmi-Lüthje, projektipäällikkö, FT (terveydenhuolto)

Pohjois-Kymenlaakson tapaturmahanke*

Kouvolan seudun terveyskeskus

Kaiken kaikkiaan tapaturmia sattuu vanhuksille vähemmän kuin työikäisille, mutta niiden seuraukset ovat vanhuksella vakavampia. Kaatumisten todennäköisyys lisääntyy ikääntyessä. Useiden tutkimusten mukaan joka kolmas yli 65 -vuotias ja yli 80-vuotiaista jo joka toinen kaatuu ainakin kerran vuodessa. Noin 80 % vanhusten tapaturmista on samalla tasolla kaatumisia tai matalalta kuten tuolista, pyörätuolista, vuoteesta tai WC-istuimelta putoamisia.

Laitoksissa kaatumisia sattuu henkilöä kohti enemmän kuin kodeissa (1). Samanlainen tilanne näyttää olevan myös palvelutaloissa ja muissa sosiaalihuollon asumisyksiköissä (2). Laitoksissa tai palvelutaloissa asuvat yleensä ne, jotka kotona eivät enää selviydy terveydentilan, toimintakyvyn ja liikuntakyvyn heikkenemisen takia. Useat sairaudet samoin kuin liikunta- ja toimintakyvyn heikkeneminen ovat kaatumisten vaaratekijöitä.

Alkoholi ja tapaturmat

Alkoholin ja tapaturmien välisestä yhteydestä on suhteellisen vähän tutkimustietoa. Etenkin vanhusten alkoholinkäytön ja tapaturmien välinen suhde on niukasti tutkittu aihe. Enemmän kuin tapaturman ja alkoholinkäytön yhteyttä, on tutkittu tapaturman seurausten, erityisesti lonkkamurtuman ja alkoholinkäytön yhteyttä.

Alkoholista nimenomaan ikääntyneiden tapaturmien ja lonkkamurtumien riskitekijänä on olemassa vain muutama luotettava tutkimus. Stenbackan ym. (3) tutkimuksessa ruotsalaisessa väestössä todettiin, että runsas alkoholinkäyttö nosti yli 60-vuotiaiden naisten sairaalahoitoa vaativan tai kuolemaan johtavan kaatumisen vaaran yli kaksinkertaiseksi ja unilääkkeiden käyttö puolitoistakertaiseksi. Felson ym.(4) puolestaan totesivat, että runsas alkoholinkäyttö lisäsi lonkkamurtuman vaaraa alle 65- vuotiailla naisilla ja miehillä amerikkalaisessa aineistossa. Naisilla lonkkamurtumavaaraa lisäsi jo kohtuullinenkin alkoholin käyttö.

Laajemmin aikuispopulaatioihin kohdistuvien tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Säännöllinen alkoholinkäyttö kaksinkertaisti Fujiwaran ym.(5) tutkimuksen mukaan lonkkamurtumariskin japanilaisilla. Toinen japanilaistutkimus (6) puolestaan osoitti, että kohtuullinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä pienentyneeseen lonkkamurtumariskiin. Ruotsalaisen Johnellin tutkimusryhmä (7) ei pystynyt osoittamaan monikansallisessa tutkimuksessa yhteyttä naisten alkoholinkäytön ja lonkkamurtumien välillä. Grisson ym.(8) tutkimuksessa USA:laisten miesten keskuudessa 14 tai useamman alkoholiannoksen** viikkokulutus ei kasvattanut miesten lonkkamurtumariskiä. Kööpenhaminalaisten keskuudessa alkoholinkäyttö, joka miehillä oli maksimissaan 27 annosta** /viikko ja naisilla 13 annosta/viikko, ei vielä ollut yhteydessä lonkkamurtumaan, mutta miehillä viikkoannosten tästä kasvaessa murtumariski lisääntyi (9).

Lonkkamurtumapotilaan käypä hoito-työryhmä (10) on tänä vuonna antamassaan hoitosuosituksessa kiteyttänyt tähänastisen tutkimustiedon seuraavasti: �?Alkoholin käytön merkityksestä kaatumisiin ja lonkkamurtumiin ei ole selkeää tutkimusnäyttöä, joskin kliinisen kokemuksen perusteella näin näyttäisi olevan�?.

Pohjois-Kymenlaakson iäkkäät lonkkamurtumapotilaat

Alkoholin käyttöä on tapaturmatutkimuksissa yleensä kysytty potilailta itseltään, ja on yleistä, että asiaa kysyttäessä ihmisillä on tapana vähätellä alkoholin käyttöään. Tapaturmapotilaita ei ole edellä mainituissa tutkimuksissa puhallutettu tai heidän verensä alkoholipitoisuutta mitattu. Pohjois-Kymenlaaksossa, jonka väestöpohja on 100 000 asukasta, olemme työryhmässä selvittäneet iäkkäiden lonkkamurtuman saaneiden potilaiden alkoholin käyttöä heidän tullessaan murtuman takia erikoissairaanhoitoon Kuusankosken aluesairaalaan. Kuusi vuotta sitten puhallutettiin runsaan vuoden (1.1.1999-31.1.2000) aikana ne lonkkamurtumapotilaat, joiden syystä tai toisesta epäiltiin olleen alkoholin vaikutuksen alaisena. Puhallustuloksen mukaan 106 potilaasta, joiden keski-ikä oli 79 vuotta, 5 % oli alkoholin vaikutuksen alaisena (11).

Tuorein työryhmämme tutkimus Kuusankosken aluesairaalan lonkkamurtumapotilaista on ajalta 1.2.2003-31.4.2004, jolloin tutkittiin laboratoriomenetelmin kaikkien lonkkamurtumapotilaiden veren alkoholipitoisuus sekä veren ja virtsan bentsodiatsepiinipitoisuudet heidän tullessaan murtuman takia hoitoon (12,13). Miesten keski-ikä oli 73 vuotta ja naisten 81 vuotta. Analyyseissa selvisi, että 28 prosentilla 103:sta potilaasta veren alkoholipitoisuus oli positiivinen hoitoon tullessa. Kysyttäessä tutkimusprotokollan mukaan potilailta sairaalaan tullessa, olivatko he käyttäneet alkoholia viimeisten 24 tunnin aikana ennen murtumaa, 11 % kertoi käyttäneensä. Miehet olivat tässä suhteessa rehellisiä, sen sijaan naiset salailivat alkoholinkäyttöään. Sekä alkoholin käyttö että positiivinen veren alkoholitulos oli yleisempi miehillä kuin naisilla.

Alkoholipositiivisten suuri määrä yllätti tutkijatkin, koska se osoitti useamman kuin joka neljännen tämänikäisen lonkkamurtumapotilaan käyttäneen alkoholia. Samalla se osoitti alkoholinkäytön olevan ikääntyneillä yleisempää kuin vielä kuusi vuotta sitten saatu tulos antoi ymmärtää. Huolestuttavaa oli myös, että 17 prosentilla niistä, joiden veren tai virtsan bentsodiatsepiinitulos oli positiivinen, myös veren alkoholitulos oli positiivinen. Nämä potilaat olivat käyttäneet sekä alkoholia että bentsodiatsepiineja, jotka ovat yleisimpiä rauhoittavia lääkkeitä, tai niiden johdannaisia (kuten tematsepaamia, joka on Suomessa yleisimmin käytössä oleva unilääke). Vanhuksella bentsodiatsepiinien poistuminen elimistöstä kestää kauemmin kuin nuoremmilla, joten lääkepitoisuuksia, etenkin pitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja voi olla elimistössä vielä hyvin pitkän aikaa lääkkeen otosta.

Ikääntyvillä alkoholitapaturmien riski vielä suurempi

Pohjois-Kymenlaakson tapaturmahankkeen yhteydessä kaikki tapaturmapotilaat puhallutetaan alkometrillä heidän tullessaan päivystykseen. Tapaturmapotilaiden mahdollinen humalatila on tärkeää selvittää vamman hoidon takia, mm.suunniteltaessa päivystysleikkausta. Jos potilas on toistuvasti humalassa tullessaan tapaturman takia päivystykseen, hänen alkoholinkäyttöönsä pitäisi puuttua – iästä riippumatta - ja hänet pitäisi ohjata esimerkiksi A-klinikalle.

Ensimmäisen vuoden alustavien tietojen mukaan erikoissairaanhoitoon tapaturman vuoksi tulleista yli 65-vuotiaista miehistä 17 % ja naisista 3 % oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Yli 1,5 promillen humalassa oli 12 % miehistä ja 2 % naisista. Toistaiseksi siis alkoholin käyttö tapaturmatilanteessa näyttää olevan yleisempää ikääntyneillä miehillä kuin naisilla. Suurin osa (70%) tämänikäisten alkoholiehtoisista tapaturmista oli kaatumisia samalla tasolla ja tapaturmat sattuivat muualla kuin kotona (77%). Kotona sattui vain 4% tapaturmista.

Kun aineistosta tarkasteltiin 55-64–vuotiaiden tapaturmia, peräti 35 % miehistä ja 18 % naisista oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Tässä ikäryhmässä 29 % miehistä ja 13 % naisista oli yli 1,5 promillen humalassa. Myös tapaturmien ulkoisissa syissä oli enemmän kirjoa: samalla tasolla kaatumisia oli 47 %, portailta ym. putoamisia 14 %, pyöräilytapaturmia 13 %, lääke- tai lääke- ja alkoholimyrkytyksiä 7 % ja pahoinpitelyjä 6 %. Yleisin tapaturmatyyppi oli vapaa-ajan tapaturma (67%); kotitapaturmia oli 31 %. (14)

Kaatumistapaturmien ehkäisyyn on keinoja

Pohjois-Kymenlaaksossa on käytössä verkkopalauteohjelma, jonka avulla vanhusten laitoshoidon ja avohoidon yksiköt voivat seurata yksiköissään tapahtuvia tapaturmia. Ohjelmalla seurataan, mitkä tekijät ovat tapaturman taustalla ja saadaan myös selville alkoholin osuus syytekijänä. Yksiköt käyttävät ohjelman tuottamaa tietoa tapaturmien ehkäisyyn. Ohjelman tietopohjien koekäytön mukaan palvelutaloissa näyttää tapahtuvan yhtä runsaasti kaatumisia kuin laitoksissa. Palvelutaloissa esiintyy myös tapaturmiin johtavaa alkoholin ongelmakäyttöä (2). Tulohaastattelussa kysytään yleensä asukkaan alkoholin käytöstä, ja alkoholin käytön suhteen palvelutaloilla on säännöt, jotka tulotilanteessa selvitetään. Siitä huolimatta runsas alkoholinkäyttö tai todellinen alkoholiongelma jää joskus tulohaastattelussa havaitsematta ja ongelma pääsee kärjistymään. Vanhuksen alkoholiehtoinen tapaturma on ikävä ja paljon henkilökunnan energiaa vievä tapahtuma.

Ulkoisilla tekijöillä kuten kynnyksillä, matoilla, liukkaudella, epäsopivilla apuvälineillä tai apuvälineiden unohtamisella on yhteyttä vanhuksen kaatumiseen etenkin silloin, kun hänen liikunta- ja toimintakykynsä on heikentynyt. Alkoholin vaikutuksen alaisena huomiokyky ja tarkkaavaisuus herpaantuvat ja yhdessä ympäristön vaaratekijöiden kanssa tämä voi olla vanhukselle kohtalokasta ja lisätä kaatumisia ja vammoja. Kaikki tekijät, jotka uhkaavat vanhuksen pysymistä pystyssä ja tasapainon ylläpitämistä, kuten alkoholi, ovat epäsuotuisissa ympäristöolosuhteissa kaatumisvaaraa lisääviä.

On odotettavissa, että vastaisuudessa alkoholi on mukana yhä useammassa vanhuksen tapaturmassa, kun alkoholia käyttämään tottuneet ikäluokat yhä vanhenevat ja ikääntyessä kaatumiset lisääntyvät. Samanaikaisesti myös vanhusten lääkkeiden käyttö lisääntyy ja etenkin mieliala- ja masennuslääkkeitä sekä uni- ja rauhoittavia lääkkeitä käytetään paljon. Pohjois-Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä 39 % kotona asuneista, 69 % palvelutaloissa asuneista ja 76 % laitoshoidossa olleista lonkkamurtumapotilaista käytti uni- ja/tai rauhoittavia lääkkeitä (13). Koska vanhuksilla on usein useita lääkkeitä käytössä, ne yhdessä alkoholin kanssa vaikeuttavat tasapainon ylläpitämistä ja saattavat aiheuttaa kaatumisia ja vammoja. Erityisesti on varottava alkoholin ja unilääkkeiden ja muiden rauhoittavien lääkkeiden yhteiskäyttöä kaatumisvaaran takia.

Olisi puututtava sekä vanhuksen kaatumisiin että alkoholin käyttöön ja mieluiten ajoissa, mutta viimeistään vanhuksen tullessa kaatumisten takia hoitoon tai päivystykseen. Kaikki vanhuksen kontaktit sosiaali- ja terveydenhuoltoon ovat tärkeitä sekä kaatumisten että alkoholin käytön selvittämisessä. Useat tutkimukset osoittavat, että kaatumisia ja murtumia pystytään ehkäisemään parhaiten yksilötasolla. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tulisi rutiinisti kysyä vanhuksilta �?oletteko kaatuillut�? sekä selvittää, käyttääkö vanhus liikaa alkoholia. Nämä ovat vähintään yhtä tärkeitä kysymyksiä kuin kysymykset tupakoinnista, liikuntatottumuksista tai lääkityksestä. Jos kaatumisia ja runsasta alkoholin käyttöä ilmenee, kaatumisiin johtavaa tapahtumavyyhteä ja alkoholin käyttöä tulisi lähteä purkamaan ja löytää ratkaisuja juuri tämän vanhuksen kaatumisten taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Vanhusten alkoholin käyttö saattaa nousta tulevaisuudessa kaatumisten ja murtumien tärkeäksi vaaratekijäksi, ellei siihen pystytä tehokkaasti vaikuttamaan.

* Pohjois-Kymenlaakson tapaturmahankkeen (START) tavoitteena on tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy niiden säännölliseen rekisteröintiin ja raportointiin kehitetyn järjestelmän avulla. Pohjois-Kymenlaakson seitsemän kunnan alueesta on tarkoitus tehdä tapaturmatiedon anturialue, jonka tapaturmalukuja ja –profiileja voidaan soveltuvin osin yleistää koko väestöön. Hanketta hallinnoi Kouvolan seudun terveyskeskus. Mukana olevat toimialat ovat terveydenhuolto (erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto) ja sosiaalitoimi (vanhustenhuolto ja päivähoito). Terveydenhuollossa tapaturmatieto kerätään ja tallennetaan olemassa oleviin potilastietojärjestelmiin. Vanhustenhuollon ja päivähoidon tiedonkeruuta varten on suunniteltu verkkoratkaisu. Kerätyn tiedon avulla tunnistettaviin ongelmakohtiin suunnitellaan tapaturmien ehkäisyinterventioita, joiden vaikuttavuutta arvioidaan seuraamalla muutoksia tapaturmien esiintyvyydessä, ilmaantuvuudessa ja tapaturmaprofiileissa.

** Yksi alkoholiannos = noin 12 g 100-prosenttista alkoholia.

Lähteet:

1. Luukinen H, Koski K, Hiltunen L, Kivelä SL. Incidence rate of falls in an aged population in Northern Finland. J Clin Epidemiol 1994; 47: 843-850.

2. Nurmi-Lüthje I. Pohjois-Kymenlaakson tapaturmahankkeen vanhusten avo- ja laitoshoidon yksiköiden tapaturmatietopohjien koekäyttötulokset (julkaisematon).

3. Stencbacka M, Jansson B, Leifman A, Romelsjö A. Association between use of sedatives or hypnotics, alcohol consumption or other risk factors for a single injurious fall or multiple injurious falls: a longitudinal general population study. Alcohol 2002; 28:9-16.

4. Felson DT, Kiel DP, Anderson JJ, Kannel WB. Alcohol consumption and hip fractures: the Framingham study. Am J Epidemiol 1988; 128: 1102-1110.

5. Fujiwara S, Kasagi F, Yamada M, Kodama K. Risk factors for hip fracture in a Japanese cohort. J Bone Miner Res 1997; 12: 998-1004.

6. Suzuki T, Yoshida H, Hashimoto T ym. Case-control study of risk factors for hip fractures in the japanese elderly by a Mediterranean osteoporosis study (MEDOS) questionnaire. Bone 1997; 21: 461-467.

7. Johnell O, Gullberg B, Kanis J ym. Risk factors for hip fracture in European women: the MEDOS study. J Bone Miner Res 1995; 10: 1802-1815.

8. Grisso J, Kelsey J, O´Brien L ym. Risk factors for hip fracture in men. Am J Epidemiol 1997; 145:786-793.

9. Høidrup S, Grœnbak M, Gottschau H ym. Alcohol intake, beverage preference and risk of hip fracture in men and women. Am J Epidemiol 1999; 149:993-1001.

10. Lonkkamurtumanpotilaiden hoito. Käypä hoito-suositus. Duodecim 2006; 122 (3):358-379. (www.kaypahoito.fi)

11. Narinen A, Nurmi I, Tanninen S, Lüthje P. Reisiluun yläosan murtumapotilaiden hoitotulokset, selviytyminen ja kustannukset vuoden aikana Pohjois-Kymenlaaksossa. Kymenlaakson sairaanhoitopiirin julkaisuja A1/2001.

12. Kaukonen JP, Nurmi-Lüthje I, Lüthje P ym. Acute alcohol use among patients with acute hip fractures: a descriptive incidence study in southeastern Finland. Alcohol & Alcoholism 2006 Mar 1; [Epub ahead of print]

13. Nurmi-Lüthje I, Kaukonen JP, Lüthje P ym. Use of benzodiazepines and benzodiazepine -related drugs among 223 patients with an acute hip fracture in Finland. Comparison of benzodiazepine findings in medical records and laboratory assays. Drugs & Aging 2006;23(1):27-37.

14. Nurmi-Lüthje I, Lüthje P, Hinkkurinen J ym. One year accident and injury profile among aged in southeastern Finland in an area of 100 000 inhabitants. IOF World Congres on Osteoporosis, Toronto, Canada, June 2-6, 2006 (abstrakti).

Pelastuspalvelutyöryhmässä Suomen EU-puheenjohtajakauden painopisteenä on käsittelyssä olevien säädösehdotusten hyväksyminen. Säädösehdotuksista toinen koskee pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamista ja toinen yhteisön pelastuspalvelumekanismin muuttamista. Keskusteltavina ovat myös EU:n ja YK:n yhteistyön kehittäminen avustusoperaatioissa sekä kriittisten infrastruktuurien suojelu.

Säädösehdotus pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta

Säädösehdotuksen tarkoituksena on luoda tarvittava oikeuspohja rahoituskehyksiin pelastuspalvelutoiminnan rahoittamiseksi nykyisen rahoitusjärjestelmän päättyessä vuoden 2006 lopussa. Uudella rahoitusvälineellä tuetaan erityisesti jäsenmaiden yhteistyön kehittämistä sekä edistetään EU:n pelastuspalveluvalmiuksien ja nopeiden avustustoimien kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

Selvitys Eduskunnalle rahoitusväline-ehdotuksesta

Säädösehdotus pelastuspalvelumekanismista

Säädösehdotuksen tarkoituksena on muuttaa nykyistä pelastuspalvelun yhteisömekanismia. Tärkeimmät muutokset koskevat avustuskuljetusten järjestämistä, toimintavalmiuksien kehittämistä sekä EU:n ulkopuolella tapahtuvien avustustoimien koordinointia.

Selvitys Eduskunnalle mekanismiehdotuksesta

EU–YK yhteistyö

Itävallan puheenjohtajakaudella aloitettiin keskustelut EU:n ja YK:n välisen yhteistyön ja koordinoinnin tiivistämisestä pelastuspalvelun avustusoperaatioissa. Keskusteluja jatketaan Suomen puheenjohtajakaudella, esillä on muun muassa komission pelastuspalvelumekanismin seuranta- ja koordinointikeskuksen ja YK-OCHAn välinen yhteistyö.

Itävallan puheenjohtajaraportti EU–YK-seminaarista (englanniksi)

Kriittisten infrastruktuurien suojeluohjelma

Komissio valmistelee Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien suojeluohjelmaa. Marraskuussa 2005 komissio julkaisi asiasta keskusteluasiakirjan ja järjesti laajan kuulemiskierroksen. Komission odotetaan antavan ehdotuksensa suojeluohjelmasta syksyn aikana, minkä jälkeen alkaa ehdotuksen käsittely pelastuspalvelu- ja muissa työryhmissä.

Komission keskusteluasiakirja

Hätätilanne- ja kriisivalmiuksien vahvistaminen

Hätätilanne- ja kriisivalmiuksien vahvistaminen on Suomen puheenjohtajakaudella esillä myös laajempana kokonaisuutena, joka kattaa pelastuspalvelun lisäksi muun muassa konsuliyhteistyön kehittämisen. Kokonaisraportti valmistelun tilanteesta annetaan joulukuussa kokoontuville valtion päämiehille.

Itävallan puheenjohtajaraportti

Lähde Digitoday.fi
Mika Lahdensivu

Hankkeen johtamisosion painopisteitä ovat johtaja- sekä johtoryhmätyöskentelyn kehittäminen ja koko päällystön johtamistyön kehittäminen yhteistyössä henkilöstön kanssa. Pelastustoimen päällystön ja henkilöstön yhteisen kielen muodostamiseksi ja sen vakiinnuttamiseksi järjestetään työseminaareja ja ryhmäkeskusteluja, joiden teemoja ovat olleet esim. pelastuslaitoksen ydintarkoituksen, -arvojen, vision ja mission määrittäminen ja kirjoittaminen sekä niiden konkretisointi toimipaikkojen arjessa. Toimijoiden säännönmukainen kuukausittainen kohtaaminen on luonut ja vakiinnuttanut uutta vuorovaikutusrakennetta, jossa jatkossakin käsitellään johtamista ja uudistetaan johtamisjärjestelmää tarpeen mukaan. Kuntakohtaisesta organisaatiosta alueelliseen siirtymisen vaikutukset johtamisjärjestelmän kehittämistarpeisiin ovat selkiytyneet.

Vuonna 2006 selkeytetään eri tasoilla toimiville johtajille kuuluvia johtamistehtäviä ja –vastuita sekä luodaan hyvää yhteistä sisäisen johtamisen järjestelmää tavoitteina myös

a) alueellistuneen palveluorganisaation ylimmän ja keskijohdon sekä henkilöstön edustajien määrittelemät johtamisjärjestelmän tärkeimmät muutostarpeet sekä

b) muutosjohtamisen keskeisten osa-alueiden hahmottuminen siirryttäessä kuntakohtaisesta toimintamallista alueelliseen organisaatioon.

Talousosion keskeisenä tavoitteena on tehostaa kuntien niukkojen pelastustoimen voimavarojen yhteistä alueellista käyttöä, edistää päällystön tulosvastuullisuutta, lisätä yhteiskunnallisten ja liiketoimintaperiaatteella toimivien palveluiden keskinäisiä synergiamahdollisuuksia sekä kehittää kuntaomistajien roolia "hyvinä omistajina". Vuonna 2005 on aloitettu yhteisen talouden kielen rakentaminen pelastustoimen henkilöstön, vapaaehtoispalokuntien ja kuntaomistajien välille erityisesti taloudenhallinnan SWOT -analyysin pohjalta käydyn herättelevän keskustelun ja pelastuslaitoksen toimialueilla pidettyjen talousseminaarien avulla. Näiden yhteydessä on havaittu myös talousraportoinnin kehittämistarpeita yhdessä pelastuslaitoksen talouspäällikön kanssa.

Vuoden 2006 aikana kehitetään edelleen pelastuslaitoksen taloudellista informaatiota ja talouskeskustelua päällystölle, vapaaehtoispalokuntien johtajille ja kuntaomistajille pidettävien kehittämisseminaarien avulla, joissa pyritään kehittymään sekä yksilöinä että yhteisen talouskeskustelun osapuolina. Taloudenhallinnan kehittämistä tukevat KTM -opiskelijoiden opinnäytetyöt mm. kuntarahoitusmallin ja kuntaraportoinnin kehittämisestä sekä sairaankuljetuksen talousjohtamisesta.

Hankkeen kolmannessa osiossa tarkastellaan pelastustoimen ylikunnallisuutta. Osion keskeisenä tavoitteena on koota pelastustoimen alueellistamisen herättämiä muutoksen keskeisten toimijoiden ajatuksia. Näiden tietojen pohjalta arvioidaan Satakunnan pelastuslaitoksen valmistelua ja toiminnan käynnistymistä.

Satakunnan pelastuslaitoksen syntyhistoriaa arvioidaan kyselytutkimuksella, joka suunnataan pelastuslaitoksen päällystölle, henkilöstöryhmille sekä sopimuspalokuntien edustajille. Kuntaomistajien näkökulmaa selvitetään asiakirjavertailun pohjalta.

Alueellinen toimintamalli pelastustoimessa on ainakin Satakunnassa osoittautunut ennakoitua haastavammaksi. Monien toimintakulttuurien yhteensovittaminen ei ole sujunut täysin kivuttomasti ja siksi on tärkeää tarkastella syntyprosessia vähän tarkemmin, jotta voimme löytää mahdollisia kipukohtia alueellisessa yhteistyössä. Näin kokemukset pelastustoimen alueellistamisesta voivat helpottaa myös muiden hallinnonalojen pyrkimyksiä alueelliseen yhteistoimintaan.

Hankkeessa tarkastellaan myös alueellisen toimintamallin vastaavuutta sille asetettuihin haasteisiin. Lisäksi kartoitetaan kuntien välisen yhteistoimintasopimuksen toimivuutta ja mahdollisia muutostarpeita sekä valmistellaan uusi yhteistoimintasopimus toiminnan pohjaksi. Satakunnan pelastuslaitoksen nykyisen yhteistoimintasopimuksen mukaan kustannukset on jaettu asukasluvun mukaan jaettaviin viranomaiskustannuksiin ja kunkin kunnan palvelutason perusteella määräytyviin palvelutasokustannuksiin. Tämän tyyppiseen jakomalliin on osoittautunut vaikeaksi sovittaa maakunnallista kehittämistyötä.

Artikkelin ovat kirjoittaneet professori Heli Hookana, erikoistutkija Katriina Perkka-Jortikka ja palomestari Petri Ekberg

Aerosolisammuttimet

Aerosolisammuttimet ovat pienen käsisammuttimen tai aerosolipurkin näköisiä ja kokoisia. Myyntipäällyksissä laitteita mainostetaan mm. "ensisammuttimeksi" ja "sammuttimeksi". Niiden väitetään soveltuvan esimerkiksi mökille, autoon, veneeseen, asuntovaunuun ja jopa kuorma-autoon. Hinnaltaan ne ovat selvästi oikeita käsisammuttimia halvempia. Aerosolisammuttimia myydään esimerkiksi rautakaupoissa, marketeissa ja tavarataloissa.

Turvatekniikan keskuksen (TUKES) ja Kuluttajaviraston tutkimuksen mukaan aerosolisammuttimet eivät läpäise pienimmillekään käsisammuttimille tarkoitettuja sammutustestejä. Laitteiden sammutusainevirta on liian pieni. Lisäksi osa laitteista ei toimi lainkaan pakkasella. Testaajien mukaan sammutusyritykset kaikilla testatuilla tuotteilla vaikuttivat toivottomilta. Tutkimuksessa testattiin vuonna 2002 VTT:n palolaboratoriossa kolmen Suomessa myynnissä olevan aerosolisammuttimen tehoa ja ominaisuuksia.

Muutamissa EU-maissa on keskusteltu aerosolisammuttimien myynnin kieltämisestä niiden aiheuttaman väärän turvallisuuden tunteen takia.

Turvatekniikan keskus ja Kuluttajavirasto varoittavat kuluttajia aerosolisammuttimien tuomasta väärästä turvallisuudentunteesta!

Kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi aerosolisammuttimille ja niistä annettaville tiedoille Kuluttajavirasto on asettanut seuraavat vaatimukset:

• Tuoteturvallisuuslain ja asetuksen kulutustavarasta annettavien tietojen mukaiset tiedot: Tuotteesta pitää kertoa että kyseessä on aerosolisammutin, valmistajan nimi sekä säilytys- ja käyttöohjeet. Kaikki tiedot pitää antaa suomen ja ruotsin kielellä.
• Ohjeiden, käyttöalueen kuvauksen, markkinointimateriaalin ja muidenkin tietojen pitää olla kuluttajansuojalain mukaisesti totuudenmukaisia ja realistisia.
• Seuraavat varoitusmerkinnät ovat pakollisia: "Ei sovellu ainoaksi sammuttimeksi heikon sammutustehonsa vuoksi", "Ei sovellu kaikkiin kodin tulipaloihin", "Ei vastaa käsisammuttimen sammutustehoa". Näiden varoitusmerkintöjen on erotuttava selvästi tuotteen muista merkinnöistä. Merkinnät on annettava vähintään 5 x 5 cm kokoisessa selkeästi erottuvassa tilassa suomen ja ruotsin kielellä.
• Aerosolisammutin ei saa olla sekoitettavissa muotoilunsa ja merkintöjensä puolesta käsisammuttimeen.
• Käyttökohteiden kuvauksessa ei saa mainita aerosolisammuttimen soveltuvan ainoaksi sammuttimeksi ajoneuvoon (henkilöauto, kuorma-auto, matkailuauto ja -perävaunu), veneeseen tai rakennukseen.

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Risto Raitio
Turvatekniikan Keskus TUKES
puh. 010 6052 446

Lisätietoa sammuttimista pelastustoimen sivuilta ja Tukesin sivuilta

FinnRescue harjoitteli Helsingin ilmatorjuntarykmentin talvisissa maisemissa Tuusulassa kansainvälistä pelastustoimintaa yhdessä Viron ja Latvian pelastuskomennuskuntien kanssa 13.-15.2.2006. Ilmatorjuntarykmentti oli muutettu kuvitteelliseksi Tukastanin tasavallaksi, jossa tapahtui muun muassa maanjäristyksiä ja kaasuvuotoja. FinnRescue koostuu noin 250 monitaitopelastajasta viidestä eri pelastuslaitoksesta, jotka ovat Helsingin-, Keski-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokset sekä Tampereen- ja Varsinais-Suomen aluepelastuslaitokset.

FinnRescuen toiminta tapahtuu sisäasiainministeriön alaisuudessa. Pelastuskomennuskunnan tehtävänä on lähteä 12 tunnin valmiusajalla naapurimaiden, EU:n tai kansainvälisten järjestöjen pyynnöstä hoitamaan luonnononnettomuuksia, teknisiä onnettomuuksia ja moniulotteisia onnettomuuksia sekä antamaan myös humanitaarista- ja siviilikriisinhallinta-apua sekä materiaali-apua kansainvälisissä kriisitilanteissa. Pelastuskomennuskuntaa ja sen kalustoa voidaan hyödyntää myös kotimaassa. Koulutustoiminta hoidetaan yhteistyössä Pelastusopiston kanssa.

Pelastuskoirat osallistuivat myös FRF-talvileiriin

FRF-leiri järjestettiin neljättä kertaa, tällä kertaa leiri pidettiin täysin harjoitusmuotoisena, ilman teoriaosuutta. Harjoitukseen osallistui noin 100 henkilöä, joista 65 oli kansainvälistä kokemusta omaavaa palomiestä. Leirillä harjoiteltiin monipuolisesti erilaisia tehtäviä, kuten etsintä- ja pelastustehtäviä, lääkinnällistä pelastusta, kemikaalionnettomuuksia ja tiedotusta kriisialueella. Toiminta oli pyritty tekemään mahdollisimman todentuntuiseksi, pelastettavia uhreja näyttelivät SPR:n Tuusulan osasto ja Helsingin evankelisen opiston draama- ja medialinjan opiskelijat.

Uhreja tultiin noutamaan helikopterilla

Leiriin osallistuivat myös ensimmäistä kertaa ulkoasiainministeriön kaksi konsulikomennuskuntaa, tulli ja sotilaspoliisi. Sisäasiainministeriön pelastusosaston neuvotteleva virkamies Harry Frelander sanookin, että tulevaisuudessa tarkoituksena on tiivistää yhteistyötä sisäasiainministeriön, ulkoasiainministeriön, Puolustusvoimien, SPR:n ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Ilmavoimat valmistelee parhaillaan kuljetuskoneen hankintaa, joka nopeuttaisi myös Suomesta lähetettävän pelastuskomennuskunnan lähtöä.

FinnRescue on osallistunut kymmenen vuoden aikana 13 erilaiseen pelastustehtävään kansainvälisissä kriisitilanteissa.

–
Minna Vähämäki

• Pelastusopisto
  
• Hätäkeskuslaitos
  
• TUKES
  
• Etelä-Suomen Lääninhallituksen pelastusosasto
  
• Itä-Suomen Lääninhallituksen pelastusosasto
• Lapin Lääninhallituksen pelastusosasto
• Länsi-Suomen Lääninhallituksen pelastusosasto
• Oulun Lääninhallituksen pelastusosasto

Lääninhallitusten pelastusosastojen tehtävänä on edistää alueensa pelastuslaitosten ja näiden yhteistyökumppaneiden toimintaedellytyksiä pelastustoimen hyvän palvelutason varmistamiseksi. Lääninhallitusten pelastusosastot vaikuttavat omalta osaltaan valtioneuvoston 23.9.2003 vahvistaman sisäisen turvallisuuden ohjelman toteuttamiseen sekä valtioneuvoston 27.11.2003 vahvistaman yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian toteuttamiseen. Lääninhallitukset huolehtivat siitä, että läänissä on käytännön tilanteissa ja harjoituksissa toimivaksi todettu pelastustoiminnan ja väestönsuojelun johtamisjärjestelmä. Vuonna 2006 tarkistetaan muun muassa niin sanottu Seveso-laitosten ulkoisten pelastussuunnitelmien tilanne. Lääninhallituksilla on myös läänikohtaisia tulostavoitteita.

Hätäkeskuslaitoksen toiminnan keskeisimpiä painopistealueita ovat vuonna 2006 vuoden 2005 lopulla käynnistyneiden Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun, Helsingin, Länsi-Uudenmaan sekä Itä- ja Keski-Uudenmaan hätäkeskusten toiminnan vakiinnuttaminen, laitoksen uuden toimintamallin kehittäminen ja johtamisjärjestelmän käyttöönotto tukemaan hätäkeskuslaitoksen toimintaa, viranomaisyhteistyön sujuvuuden ja viranomaisten asiakastyytyväisyyden ja luottamuksen parantaminen sekä tietojärjestelmien kehittäminen tehokkuuden ja tuottavuuden parantamiseksi. Keskeisenä perustehtäviin kohdistuvana tavoitteena on, että hätäkeskus vastaa hätäpuheluun 86 %:ssa hätäpuheluista 10 sekunnissa. Tavoitteiden toteuttamiseksi laitoksella on käytettävissään 47,9 miljoonaa euroa ja henkilötyövuosia 750.

Pelastusopistossa opiskelijamäärän kasvun aiheuttama lisätilojen rakentaminen jatkuu vielä vuonna 2006 keittiötilojen rakentamisella. Pelastustoimen täydennyskoulutusjärjestelmää ja väestönsuojelua sekä varautumista koskevaa koulutusjärjestelmää kehitetään. Perustoimintaan liittyvä keskeinen tulostavoite on, että Pelastusopistosta valmistuu 268 tutkinnon (ml. AMK –tutkinnot) suorittanutta opiskelijaa ja koulutettavapäiviä kertyy yhteensä noin 110 000 kpl. Opiston kansainvälisen koulutuksen tavoitteena on järjestää vuonna 2006 viisi pelastustoimen siviilikriisinhallinnan koulutukseen liittyvää kurssia sekä neljä FRF –kurssia sekä yksi Undac Support –kurssi. Vuoden aikana on tavoitteena selkiinnyttää Pelastusopiston rooli kansainvälisen koulutuksen ja erityisesti siviilikriisinhallintakoulutuksen järjestäjänä. Uutena tehtävänä Pelastusopisto vastaa pelastustoimen onnettomuus- ja tilastotietokannan (PRONTO) ylläpidosta ja kehittämisestä sekä tilastotuotannosta ja siihen liittyvästä tietopalvelusta. Pelastusopistolla on käytettävissään vuonna 2006 yhteensä noin 10,8 miljoonaa euroa. Opiston htv-määrä on 103.

Turvatekniikan keskus (TUKES) tukee ja edistää Suomessa korkeaa teknistä turvallisuus- ja luotettavuustasoa. TUKES seuraa ja arvioi turvallisuustasoa onnettomuustietojen, valvontahavaintojen sekä asenteita ja käyttäytymistä koskevien kyselyjen avulla. TUKESin perustehtävien lisäksi toteutetaan organisaatio- ja teknologiarajat ylittäviä laajempia hankekokonaisuuksia, jotka kohdennetaan eri turvallisuusriskialueisiin. Tuotteiden osalta tavoitteena on kaudella 2006-2010 edistää eurooppalaista yhteistyötä markkinavalvonnassa ja osallistua EU:n yhteisiin valvontaohjelmiin ja –hankkeisiin, turvallisuuden edistäminen tuotteiden kilpailutekijänä ja ostokriteerinä. sekä edistää kuluttajien, valmistajien ja maahantuojien riskienhallintaa ja riskitietoisuutta. Lisäksi TUKESin tavoitteena on sähköpalojen ja lämmitykseen liittyvien paljon vähentäminen, laitteistojen kunnossapidon edistäminen sekä viranomaistyön edistäminen yhteisissä turvallisuusasioissa. Pelastustoimen tehtävien hoitamiseksi TUKES:lla on käytettävissään noin 0,5 miljoonaa euroa.

Pakkaustekniikoiden kehittyminen ja tietoliikennekapasiteetin kasvaminen mahdollistaa hyvälaatuisen videokuvan levittämisen internetissä. Tällä hetkellä suurin osa levityksessä olevasta materiaalista on laitonta. Tekijänoikeuksien valvominen ja puolustaminen on internetissä käytännössä mahdotonta.

Kokeilun tarkoituksena on kerätä kokemuksia valistusmateriaalin jakelusta verkon välityksellä. Jaossa on kaksi osiota Sisäasiainministeriön, SPEKin ja Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton yhdessä tuottamasta Tuhoapoltto DVD:stä:

"Joka päivä Suomessa sytytetään keskimäärin viisi tuhopolttoa. Tuhopoltoissa kuolee keskimäärin kymmenen ihmistä vuodessa. Tahallaan sytytettyjen palojen taloudelliset menetykset ovat yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Jo pienikin roskalaatikkopalo voi aiheuttaa suuria tuhoja. DVD-ohjelmakokonaisuus kertoo, miten tuhopolttoja voidaan helpoin ja yksinkertaisin tavoin torjua. Ohjelman kesto on n. 52 min."

DVD on myynnissä SPEKin verkkokaupassa (Tuotenumero 21082, hinta 15€).

Lataaminen ja katselu

Tallenna tiedostot koneellesi (oikea nappi > tallenna):

• Millaisia tuhopolttoja? (4.46 min, 31Mt)
• Autopalojen torjunta (4.22 min, 29Mt)

Videot on pakattu XVID-koodekilla ja niiden katseluun voit käyttää vaikkapa ilmaista VLC-ohjelmaa. VLC:n Windows-version voit ladata suoraan täältä. Teoriassa on myös mahdollista polttaa tiedostot CD-levylle ja katsoa ne XVID-videota tukevalla DVD-soittimella. Sopivissa soittimissa on useimmiten MPEG4-logo etupaneelissa.

Kokeilussa seurataan tiedostojen latausmääriä. Palaute on tervetullutta keskustelufoorumin kautta ja sähköpostitse.

1998 käynnistettiin keskustelufoorumi. Foorumi toimi 16-vuotiaan Matt Wrightin tekemällä Perl-scriptillä. Keskustelu pysyi vilkkaana ja pääosin asiallisena pitkään. Myös osaston virkamiehet osallistuivat aktiivisesti keskusteluun. Terveisiä Kenttäjohtajalle ja Sergei-Ketulle! Tervetuloa uudelle keskustelufoorumille. Laitetaanko Korso-Baarille oma aihe? 2000-luvun alussa foorumi jouduttiin lopettamaan ylläpitovaikeuksien vuoksi.

Ministeri Enestam myönsi pelastustoimen internettisivuille sisäasiainhallinnon vuoden 1998 viestintäteko kunniamaininnan. Perusteluissa mainittiin mm: "Vakavasta valistustavoitteesta huolimatta toteutus on hauskaa, jopa kepeää. …. Sivut ovat selkeät ja toimivat … Sivuilla käydään myös vilkasta keskustelua alan ajankohtaisista kysymyksistä. Tässä mielessä ne ovat suora linja suoritusportaasta ylimpään johtoon."

Sivustoa ylläpidettiin pitkälti koodaamalla sivut käsin ja käyttämällä "toiminnallisuuksiin" ilmaisia scriptejä. Merkittävin investointi oli Malesiasta Upoint-yhtiöltä ostettu 30 dollarin tapahtumakalenteri.

Loppuvuodesta 1999 ministeriön johto antoi määräyksen Internetin käytön rajoittamisesta. Se perustui ensisijassa huoleen ministeriön tietoliikennekapasiteetin riittävyydestä. Taustalla oli kuitenkin myös pelko siitä, että virkamiehet tärväävät aikaansa turhaan surffailuun. Esimiehet velvoitettiin seuraamaan työajan käyttöä "pääosin muilla kuin teknisillä keinoilla". Sittemmin linja on muuttunut. Nythän kaikki kehittävät kilvan e-Governementtia ja hallinto-onlinea ja jolleivät itse kehitä niin ainakin "koordinoivat" sitä.

2000- luvulla sivusto alkoi vähitellen rapautua, kun ei ollut osoittaa henkilöstöä sen ylläpitoon. Nyt asiaan on saatu korjaus, kun pelastusosastolle palkattiin kevättalvella 2005 websuunnittelija, joka on uudistanut täydellisesti sivuston.

Tervetuloa uusille sivuille! Käykäähän selailemassa ja lähettäkää Janille kehittämisehdotuksia.

Jussi Seppä

Palovaroittimen hankkiminen ja sijoittaminen

Pelastuslain (468/2003) 29 §:n mukaan palovaroitin on ollut pakollinen jokaisessa asunnossa 1.9.2000 lähtien. Suositeltavaa on, että jokaisessa makuuhuoneessa ja kaikilla poistumisreiteillä on palovaroitin. Asunnon jokainen kerros on varustettava vähintään yhdellä palovaroittimella. Tarvittavien lisäpalovaroittimien lukumäärä riippuu asunnon pinta-alasta, sen muodosta ja erityistä syttymisvaaraa aiheuttavista toiminnoista. Yhden palovaroittimen tehokas toiminnallinen alue kattaa noin 60 m².

Palovaroittimen sijoittamisessa tulee kiinnittää huomiota sen toimintaedellytyksiin. Palovaroitin on sijoitettava kattoon keskelle huonetta sellaiseen paikkaan, johon savu pääsee leviämään esteettä. Palovaroitinta ei tule asentaa 50 cm lähemmäksi seinää, nurkkaa tai kattopalkkia. Sijoittamisessa tulee ottaa huomioon myös ilmavirtaukset, koska ilmavirtaukset voivat estää palokaasujen pääsyn varoittimeen pidentäen hälytysaikaa. Varoitinta ei tule asentaa esimerkiksi tuuletusikkunoiden tai koneellisen ilmanvaihdon läheisyyteen. Palovaroitinta ei myöskään kannata sijoittaa keittiöön, kosteisiin tiloihin tai muihin paikkoihin, joissa työskentely voi aiheuttaa turhan hälytyksen. Palovaroitin asennetaan palovaroittimen mukana tulevan asennusohjeen mukaisesti.

Palovaroittimen kunnossapito

Palovaroittimen hankkii ja sen pitää toimintakunnossa pelastuslain 22 §:n mukaan huoneiston haltija eli asukas. Palovaroittimen toiminta on tarkastettava kuukausittain ja tavallinen paristo on vaihdettava vuosittain.

Palovaroitin kerää helposti pölyä, jolloin se herkistyy ja aiheuttaa mahdollisesti erheellisiä hälytyksiä. Palovaroitin kannattaa puhdistaa muutaman kerran vuodessa kevyesti imuroiden. Päälliset pölyt voidaan myös pyyhkiä kevyesti vähän kostutetulla pyyhkeellä. Kosteuden pääsy palovaroittimen sisälle on estettävä, sillä kosteus voi vahingoittaa palovaroittimen toimintaa. Huoltotoimenpiteiden jälkeen palovaroitin on aina testattava painonapista painamalla.

Virhehälytysten ehkäisemiseksi ja toimintavarmuuden takaamiseksi palovaroittimet suositellaan uusittavaksi 7-10 vuoden välein. Palovaroittimien korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin uuden ostaminen.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrättäminen

13.8.2005 astui voimaan sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätystä ja jätehuoltoa koskeva uudistunut lainsäädäntö. Lainsäädäntö perustuu EU:n sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevaan direktiiviin sekä kansallisen jätelain muutokseen ja valtioneuvoston asetukseen. Uudistuksessa vastuu sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollon järjestämisestä siirtyi kuluttajilta tuottajille.

Kuluttajat voivat toimittaa kodin vanhat sähkö- ja elektroniikkalaitteet maksutta tuottajayhteisöjen järjestämiin virallisiin keräyspisteisiin. Perussääntönä on, että kuluttaja voi kerralla palauttaa samaa tuotetta maksimissaan kolme kappaletta. Palautuskelpoisia ovat kokonaiset tuotteet.

Palovaroitin kuuluu sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyksen piiriin. Osassa vanhemmista eli ennen 13.8.2005 myydyissä palovaroittimissa ei välttämättä ole oheista kierrätysmerkintää. Aiemmin palovaroittimen mukana tulleessa asennus- ja huolto-ohjeessa on todennäköisesti ollut maininta, että palovaroitin voidaan hävittää talousjätteen mukana. Tämä ohje ei enää pidä paikkaansa, vaan kaikki palovaroittimet on palautettava sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyspisteisiin.

Kaupalla ei ole lakisääteistä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vastaanottopakkoa, vaan kaupan tehtävänä on osoittaa asiakkaalle lähin virallinen keräyspiste. Mikäli kauppa myynnin yhteydessä ottaa kuluttajalta vastaan vanhan laitteen, ei tästä peritä erillistä maksua. Vanhoja sähkö- ja elektroniikkalaitteita kotitalouksista noudettaessa kaupalla on kuitenkin oikeus veloittaa kuluttajalta poiskuljetuksesta aiheutuvat kustannukset.

Suomessa on tällä hetkellä lähes 200 virallista kierrätyspistettä. Kierrätyspisteiden osoitteet löytyvät Elker Oy:n nettisivuilta kohdasta "kierrätyspalvelut".

Lisätietoja:
yli-insinööri Jaana Rajakko, Sisäasiainministeriö
ylitarkastaja Risto Raitio, Turvatekniikan keskus
tiedottaja Marjut Manerus, Elker Oy