10 vuotta sitten

PELASTUSOSASTON TIEDOTUKSIA 3/1998

Julkaisija sisäasiainministeriö pelastusosasto 17.9.1998
Päätoimittaja koulutusjohtaja Juhani Seppä
Toimitussihteeri tiedottaja Marjukka Lehmusto

Sisältö

Pelastusylitarkastaja Tarmo Kopare

Kuntien valmiustarkastukset

Palo- ja pelastustoimen ylin ohjaus ja valvonta kuuluu sisäasiainministeriölle. Väestönsuojelun osalta sisäasiainministeriön tehtävänä on muun muassa ohjata ja valvoa lääninhallitusten ja kuntien toimintaa väestönsuojelussa. Sisäasiainministeriö johtaa, valvoo ja yhteensovittaa hallinnonalansa valmiussuunnittelua. Edellä mainittuja tehtäviä hoidetaan pääasiassa normiohjauksella sekä tulosohjauksen avulla.

Pelastusosastolla on nähty tärkeäksi tutustua ja pitää yhteyttä myös kuntiin, missä varsinaiset toiminnat tapahtuvat. Valmiustarkastukset ovat erinomainen tilaisuus tarkastella keskeisten vastuuhenkilöiden kanssa palo- ja pelastustointa, väestönsuojelua ja valmiussuunnittelua sekä antaa ja saada välitöntä palautetta. Tarkastusten tuloksista saadaan osaltaan ohjauksessa tarvittavaa seurantatietoa. Sisäasiainministeriö on suorittanut vuodesta 1995 alkaen valmiustarkastuksia lääninhallituksiin ja kuntiin. Kaikki lääninhallitukset on tarkastettu ja kesään 1998 mennessä myös 51 kuntaa. Lisäksi kaikkien sotilasläänien kanssa on käyty yhteistoiminta-asioita koskevat neuvottelut. Tarkastelen tässä yhteydessä lyhyesti kuntien tilannetta tarkastuksissa esiin tulleiden asioiden valossa. Tarkastukset on suoritettu yhteistyössä lääninhallitusten kanssa.

Tarkastuskohteet

Tarkastuksissa kiinnitettään huomiota palo- ja pelastustoimen sekä väestönsuojelun osalta seuraaviin asioihin: hallinnon järjestelyt, määrärahakysymykset, henkilöstö, kalusto ja toimitilat, riskienhallinta ja toimintavalmius, palonehkäisy, hälytysjärjestelyt, evakuoinnit, rakenteellinen suojelu, omatoiminen suojelu, koulutus ja tiedottaminen, suunnitelmat, väestönsuojeluvalmistelujen toteutus ja koordinointi sekä kuntien välinen yhteistoiminta ja laaditut sopimukset.

Valmiussuunnittelun osalta on käyty läpi toimialakohtainen suunnittelu sekä valmistelujen toteutus ja koordinointi. Muutamien kuntien tarkastukseen osallistui sosiaali- ja terveysministeriön ja Huoltovarmuuskeskuksen edustajat ja myös lääninhallituksesta muidenkin toimialojen edustajia. Tällöin tarkasteltiin yksityiskohtaisemmin myös asianomaisia toimialakohtaisia valmiussuunnitelmia.

Tarkastuksiin osallistuvat Sisäasiainministeriö on esittänyt pyynnön, että tilaisuudessa olisi läsnä kunnanjohtaja, palo- ja väestönsuojelupäällikkö, keskeisten toimialojen päälliköt ja lautakuntien puheenjohtajat. Tätä onkin noudatettu pääosin hyvin. Tosin löytyy muutama esimerkki suppemmasta kokoonpanosta, jossa asiantuntemusta omaava on ollut lähinnä palo- ja väestönsuojelupäällikkö ja muille edustajille tarkasteltavat alueet ovat olleet melko vieraita.. Tilaisuuksiin on osallistunut myös valtuuston puheenjohtajia ja kunnanhallituksen edustajia. Joissakin tapauksissa tilaisuuteen on osallistunut luottamushenkilöitä. Jotkut virkamiehetkin ovat sanomansa mukaan saaneet ensimmäisen kerran kuvan kuntansa järjestelyistä, tilanteesta ja vallitsevista puutteista. Erään kaupungin pitkäaikainen valtuuston puheenjohtaja totesi päätös-puheenvuorossaan, että hän sai nyt ensimmäisen kerran alueestaan kokonaiskuvan - myös puutteista. Puutteiden korjaamiseen kyllä löytyy rahaa ja mahdollisuuksia.

Hallinnon järjestelyt

Pelastuslaitos kuuluu kunnan organisaatiossa yleensä tekniseen virastoon ja teknisen lautakunnan alaisuuteen. Palo- ja väestönsuojelupäällikkö esittelee lautakunnassa oman alansa asiat. Joissakin tapauksissa esittelijänä on ainoastaan teknisen viraston päällikkö. Tällöin vastaava periaate koskee myös kunnan kaikkia toimialoja. Hallinnon järjestelyt ovat merkinneet päätösvallan delegointia virkamiehille. Palo- ja väestönsuojelupäälliköt ovat pitäneet kehityssuuntaa hyvänä ja olleet tyytyväisiä hallinnon järjestelyihin.

Riskianalyysi ja toimintavalmius Riskianalyysi on kunnissa laadittu, mutta osalta puuttui virallinen hyväksyntä. Valmistelun ovat tehneet paloviranomaiset. Vain muutamassa kunnassa valmisteluun on osallistunut muiden toimialojen edustajia. Suunnitelmasta tiedotettiin kunnan eri toimialoille. Riskianalyysin pohjalta tehtäviin johtopäätöksiin ja tarpeellisiin toimenpiteisiin kunnat eivät yleensä ole kiinnittäneet riittävästi huomiota. Pelastustoimen palvelutason määrittely on vielä alkuvaiheessa ja sen kehittämiseksi kaivataan ministeriöltä tarkempia ohjeita.

Muutamissa tapauksissa palokunnan työvuoron vahvuus ei täyttänyt vähimmäisvahvuutta. Erityisesti päiväsaikaan toimintavalmiudessa esiintyi ongelmia. Pienissä kunnissa on ongelmia päällystön varallaolojärjestelyissä. Yhteistyötä ei ole saatu syntymään tai sitä ei ole haluttu naapurikuntien eikä yhteistoiminta-alueen viranomaisten kanssa.

Palotarkastukset

Palotarkastustoiminnassa on puutteita. Vain muutama kunta oli hoitanut tarkastustoiminnan kaikkien kohteiden osalta asianmukaisesti. Perusteena heikolle tilanteelle esitettiin tarkastushenkilöstön vähäisyys.

Väestönsuojelu

Varauksissa (henkilö-, ajoneuvo- ja tilavaraukset) esiintyi yleisesti puutteita samoin kuin materiaaleissa sekä ajoneuvojen ja paikallishankintamateriaalin ottomenettelyssä. Hälytysjärjestelmissä oli usein vajausta sireeneissä taajama-alueilla eikä haja-asutusalueiden hälyttämiseen oltu varauduttu. Yhdessä kunnassa ei ollut laisinkaan toimivaa hälytysjärjestelmää. Omatoimisen suojelun järjestelyissä sekä kunnan järjestämässä väestönsuojelukoulutuksessa on runsaasti tehostamista. Valmiusharjoitusten vaikutus puutteiden korjaamiseen on ollut merkittävä. Kunnanjohtajat eivät ole kaikissa kunnissa sisäistäneet tehtäviään eri toimialojen väestönsuojelun yhteistoiminnan kehittämisessä.

Valmiussuunnittelu

Valmiussuunnitelmat oli pääosin laadittu. Puutteita oli suunnitelmien päivittämisessä. Joillakin toimialoilla ei suunnitelmia oltu laadittu. Koulutoimi koettiin ongelmalliseksi, mikä johtui opetushallinnon passiivisesta ohjauksesta. Kunnanjohtajan aktiivisuus valmiussuunnittelun kehittämisessä ja koordinoinnissa ei useissa kunnissa ole ollut riittävää.

Kuntien valmiudessa on vielä merkittäviä eroja. Eroihin vaikuttavat muun muassa pelastustoimeen osoitetut määrärahat sekä puutteet kokonaisuuden kattavasta pelastustoimen vähimmäistasoa velvoittavasta määrittelystä. Merkillepantavaa on, että samalla rahalla joku kunta saa aikaan parempia tuloksia kuin toinen. Mallikelpoisena esimerkkinä tarkastettujen kuntien joukosta voidaan mainita Oulun läänistä Pudasjärven kunta.

Valmisteilla olevassa pelastustoimilaissa pelastustoimen toimintavalmiuden ja muiden palvelujen riittävyys turvataan säätämällä paikallisella tasolla tehtäväksi selvitys onnettomuusuhista ja niiden perusteella vahvistettavaksi palvelutaso, jonka tulisi täyttää määrätyt vähimmäisvaatimukset. Tätä kautta kansalaisten tarvitsemat pelastustoimen palvelut voitaneen turvata tulevaisuudessa nykyistä tasaisemmin asuin- tai onnettomuuspaikasta riippumatta.


Nimitys pelastusosastolla

Valtiotieteen.kandidaatti., vt. paloesimies Taito Vainio Hyvinkään pelastuslaitokselta on nimitetty erikoissuunnittelijan virkaan 1.9.1998 alkaen sijoituspaikkanaan valmiusyksikkö.


Neuvotteleva virkamies Mika Kättö

Hätäkeskusjärjestelmää kehitetään jatkuvasti

Kokeilutarkoituksessa perustetut neljä valtion hätäkeskusta ovat toimineet 1.4.1996 lukien ja kokeilun elinkaari päättyy 31.3.2001. Samaan aikaan, kun hätäkeskuskokeilun seurantaryhmä tuottaa parhaillaan tietoa kokeilun onnistumisesta, suunnitellaan sisäasiainministeriössä jo toteutusmallia sen varalta, että kokeilun jälkeen siirryttäisiin jollakin aikataululla koko maassa useita viranomaisia palveleviin hätäkeskuksiin. Valtion menokehyksiä vuosille 2000- 2003 muun muassa tarkastellaan ministeriössä jo kuluvan vuoden syksyllä. Hallinnon suunnittelu vaatii etupainotteisuutta siinä missä operatiivinen toimintakin.

Useita viranomaisia palvelevat valtion kokeiluhätäkeskukset ovat Salon seudun hätäkeskus, Jokilaaksojen hätäkeskus, Keski-Suomen hätäkeskus ja Pohjois-Karjalan hätäkeskus. Valtion neljän kokeiluhätäkeskuksen lisäksi maassa toimii tällä hetkellä 38 kuntien yhteisesti ylläpitämää aluehälytyskeskusta sekä 29 poliisin hälytyskeskusta. Valtakunnallisen meripelastuskeskuksen lisäksi maassa on kaksi meripelastuslohkokeskusta.

Kokeilulain mukaan kokeilun aikana on selvitettävä, onko tarkoituksenmukaista ja taloudellista yhdistää viranomaisten hätäkeskustoiminta pysyvästi koko maassa. Kokeilulle asetettu seurantaryhmä on toteuttanut kuluvan kesän aikana tilastoselvityksen, jossa vertaillaan kokeilua ja sitä ennen vallinnutta tilannetta numerotiedon valossa. Edelleen seurantaryhmä toteuttaa laajan hätäkeskuskokeilun seurantakyselyn. Kyselyssä pyritään selvittämään kokeiluun osallisten tahojen, niin keskusten henkilökunnan kuin keskusten palveluja käyttävien viranomaisten ja työntekijöiden, näkemyksiä hätäkeskustoiminnan kehittämisestä ja kokemuksia hätäkeskusten toiminnasta. Seurantakyselyssä vertailualueina toimivat Kuopion ja Rauman hälytysalueet. Kokeiluun osallistuvista eri viranomaistahoista koostuva seurantaryhmä tulee antamaan arvionsa kokeilusta kuluvan vuoden loppupuolella.

Hätäkeskuskokeilu päättyy 31.3.2001

Kokeilualueen kunnille tulee asetuksen mukaan ilmoittaa järjestelmää koskeva ratkaisu (siirtyykö hätäkeskustoiminnan ylläpitovastuu takaisin kunnille) viimeistään 31.3.2000. Mainitusta aikataulusta johtuen tulee kokeilun jälkeiseen hätäkeskusjärjestelmään varautua ministeriössä siten, että valtion menokehyksiin vuosille 2000-2003 ja vuoden 2000 talousarvioon voidaan tarvittaessa varata määrärahoja mahdollisen uuden hätäkeskusjärjestelmän suunnitteluun sekä myös jatkossa toteuttamiseen ja ylläpitoon. Edellä kuvattu on edellyttänyt hätäkeskusjärjestelmän tulevaisuutta koskevan alustavan suunnittelutyön käynnistämistä ministeriössä. Selvitystyö on käynnistetty ministerin johdolla toimivan turvallisuusasiain johtoryhmän toimeksiannosta. Varsinainen päätös tulevasta hätäkeskusjärjestelmästä voidaan kuitenkin tehdä aikaisintaan vuoden 1998 lopulla hätäkeskuskokeilun seurantaraportin valmistuttua. Hätäkeskusjärjestelmän tulevaisuutta koskevan päätöksen pohjaksi tulee seurantaraportin lisäksi olla yksilöityjä toteuttamismalleja.

Kuluvan syksyn aikana käynnistyvässä tulevaisuuden hätäkeskusjärjestelmän esiselvitystyössä tulee arvioida kokeilun jälkeisen hätäkeskusjärjestelmän mahdollisia toteuttamisvaihtoehtoja. Lähtökohtana on selvittää kokeilun mukaisen hätäkeskusjärjestelmän käyttöönottamisen edellytyksiä, lähtökohtia ja aikataulua. Suunnittelutyössä on keskeistä selvittää, tulisiko mahdollisen toteuttamispäätöksen jälkeen kaikki kuntien ylläpitämät aluehälytyskeskukset siirtää kerralla valtiolle ja tämän jälkeen rakentaa vaiheittain valtion hätäkeskukset vai toteutettaisiinko siirto vaiheittain viranomaisten yhteisten keskusten valmistuessa. Sisäasiainministeriölle kuluvan vuoden keväällä loppuraporttinsa jättänyt hälytysaluejakotyöryhmä esittää, että uuteen hätäkeskusjärjestelmään (13 keskusta) tulisi päästä viimeistään vuoteen 2010 mennessä. Loppuraportti on lausuntokierroksella kuluvan kesän aikana.

Hätäkeskusjärjestelmän esi- ja jatkosuunnittelu on laaja-alainen suunnittelutehtävä, jossa tulee ottaa kantaa perusjärjestelmän lisäksi muun muassa rakentamisaikatauluun, aluejakoon, väestöpohjaan, hätäkeskusten sijaintipaikkoihin, teknisiin ratkaisuihin ja rakentamiseen, organisaatioratkaisuihin, eläkejärjestelyihin, hälytyspäivystäjien koulutusjärjestelmään, rahoitukseen ja budjetointiin, lainsäädännön valmisteluun ja myös hankkeen suunnittelu- ja toteutusorganisaatioon.


Sopimus viiden kaupungin kanssa kansainvälisten pelastustehtävien hoitamisesta

Sisäasiainministeriö allekirjoitti 1.7.1998 sopimukset Espoon, Helsingin, Tampereen, Turun ja Vantaan kaupunkien kanssa osallistumisesta kansainvälisiin pelastustehtäviin. Sopimusten tarkoituksena on nopeuttaa ja joustavoittaa kansainvälisen avun antamista.

Suomen kansainvälinen pelastuskomennuskunta, Finnrescueforce (FRF), perustettiin vuonna 1993. Ministeriö voi lähettää pelastuskomennuskunnan tai sen osia ulkomaiseen pelastustehtävään toisen valtion tai kansainvälisen järjestön esittämän avunpyynnön perusteella. Tällaisia pelastustehtäviä ovat esimerkiksi sammutus-, pelastus-, ensihoito-, etsintä- tai öljyntorjuntatehtävät erilaisissa luonnononnettomuuksissa, teknologisissa onnettomuuksissa tai ympäristöonnettomuuksissa.


Palo- väestönsuojelupäällikkö Jari Hyvärinen Keuruun pelastuslaitos

Sammutuslentokoneiden yhteistoimintakokeilu Kivijärvellä

Sisäasianministeriön pelastusosasto järjesti heinäkuun lopulla Kivijärvellä lannoitus-/sammutuslentokoneiden ja helikoptereiden yhteistoimintakokeilun, jossa harjoiteltiin kaluston ja 'johtokoneen' käyttöä metsäpalojen sammutuksessa. Kokeilupaikaksi oli valittu Kivijärvi keskeisen sijaintinsa ja hyvien lentoyhteyksiensä vuoksi. Keskiviikko 29.7: ensimmäinen harjoitus

Ohjelman mukaisesti päivä aloitettiin lentokoneiden tankkausharjoituksilla, joilla selvitettiin lannoituskoneiden täyttöön liittyviä asioita (mm. täyttöaika) . Harjoituksessa käytettävän lannoituskoneen vesisäiliön täyttöaukko (39 mm) oli sijoitettu koneen sivulle kuljettajan kohdalle. Täyttö suoritettiin säiliöautosta noin 3 barin paineella täyttöaikojen ollessa noin 1 ½ minuuttia. Koneen lentäjä näkee koneesta säiliön täyttymisen ja ilmoittaa siitä tankkaajalle, joka sulkee koneen ulkopuolella olevan venttiilin (toisessa paikalla olleessa koneessa sulkuventtiili oli ohjaamossa). Iltapäivällä tehtiin useampia pudotuskokeita lannoitekoneilla ja helikoptereilla.

Ensimmäiset kolme pudotusta tehtiin yhdellä lannoituskoneella (Agtruck), joka oli tankattu pelkällä vedellä. Pudotus tapahtui 15 metrin korkeudessa pudotusluukun ollessa osaksi raollaan. Pudotuksen pituudeksi saatiin 800- 900 metriä. Seuraavat viisi pudotusta suoritettiin kahdella lannoituskoneella sekä helikopterilla (SAR 01), jolloin saatiin yhtenäisempi kasteltu alue.

Viimeisissä kuudessa pudotuksessa käytettiin sammutusilma-alusten opastamiseen ja pudotuspaikan määrittelyyn johtokonetta, josta käsin sammutuspommitukset porrastettiin sekä näytettiin pudotuspaikka. "Sammutuspommitukset" osuivat suhteellisen tarkasti johtokoneen näyttämään paikkaan. Johtokoneen tehtävänä oli varmistaa, että lentävät koneet eivät aiheuta toisilleen vaaraa, ja että sammutuspommitukset osuvat kohdalleen.

Harjoitusten jälkeen siirryttiin Kivijärven kunnantalolle, jossa keskusteltiin ilmailuviranomaisen, hätäkeskuksen, operaattorien sekä sammutusjoukkojen välisestä yhteistyöstä sekä kunkin sektorin omasta roolista lentosammutustehtävissä. Palaverin jälkeen lentokalusto siirrettiin Huttunevan metsäkentälle majoituspaikkamme läheisyyteen odottamaan torstaipäivän kokeita.

Torstai 30.7: toinen harjoitus

Torstaiaamu aukesi sateisena, ja heti aamupalan jälkeen tuli tieto, ettei harjoituksessa käytettävä johtokone pääse nousemaan Jyväskylästä huonon sään vuoksi. Iltapäivä näytti samanlaiselta kuin aamukin, vettä tuli eikä sää näyttänyt parantuvan aamuisesta. Lentäjien sekä harjoituksen suunnittelijoiden palaverin tuloksena päätettiin kuitenkin suorittaa osa suunnitelluista kokeista, vain johtokoneen käyttö oli jätettävä pois. Tarkoituksena oli kokeilla useamman koneen yhtäaikaista käyttöä sammutustoiminnassa, mutta kokeilua päästiin suorittamaan vain yhdellä lannoitekoneella . Sammutuspommitusta tehtiin kokeenomaisesti lannoitekoneesta, joka nousi metsäkentältä. Tankkaus tapahtui säiliöautosta. Matka tankkauspaikalta kohteeseen oli noin 3,5 kilometriä, sammutusveden määrä 600 l, tankkauspaine 5 bar. Koneen sammutuskierroksen kesto oli keskimäärin 4 min 45 sek pudotuksesta seuraavan pudotukseen. Maassaoloaika oli 1 min 30 sek ja tankkausaika 45 sek. Tällaisissa olosuhteissa sammutus- ja vedenkuljetustehoksi saatiin noin 7 500 l/h/lannoituskone.

Kokeilun saldo

Vaikka kaikkia suunniteltuja kokeita ei pystytty suorittamaan olivat osanottajat tyytyväisiä saatuihin kokemuksiin. Lannoitekoneen käyttö sammutustehtäviin tuntuu järkevältä, tehokkaalta sekä taloudelliselta. Ongelmana on muun muassa se, miten kotimaassa olevat koneet saadaan muutetuiksi sammutustoimintaan sopiviksi, miten koulutetaan riittävä määrä lentäjiä tehtäviin, miten varmistetaan koneiden saatavuus toimintapaikoille ja mistä saadaan rahoitus toiminnalle. Maassa toimivan palohenkilöstön koulutus lannoitekoneiden tankkaustehtäviin ei liene kovin suuri ongelma, kun asiasta tehdään päätös. Sen sijaan sammutus- ja pelastustyön johtajina toimivien koulutus vaatii ajallista ja rahallista panostusta.

Johtokoneen käytöstä ei vielä ole saatu juurikaan kokemuksia, mutta tuntuu siltä, että käytettäessä useampia koneita samassa kohteessa, on johtokoneen käyttö tarpeellista. Ongelmaksi muodostunee se, mistä koneet saadaan toimintapaikalle (kulokone ? Heko ?), mistä koulutettuja johtajia koneeseen. Kuinka hoidetaan esimerkiksi lentäjien jatkokoulutus ja toiminnan ohjeistus. Jatkossa toimintaa tulee jatkaa, antaa toiminnasta selkeät ohjeet sekä aloittaa sammutushenkilöstön sekä lentäjien koulutus. Käytössä olleet Kone-Korhonen Oy:n metsänlannoituskoneet olivat Cessna 188 B Agtruck sekä Piper Pa 36-300, jotka yrittäjä on muuttanut sammutustoimintaan sopiviksi. Kummankin koneen säiliöitilavuus on 1 060 litraa.

Koneiden tukikohtana on Jyväskylän lentoasema, josta koneet on tällä hetkellä saatavissa käyttöön virka-aikana 60 minuutissa ja virka-ajan ulkopuolella 90 minuutissa. Toiminta-aika Piperilla on 4 h 30 min ja Cessnalla 3 h 15 min. Johtokoneena käytettiin Cessna 182 pienlentokonetta (Kone Korhonen Oy). Sammutuskokeissa käytetyt helikopterit olivat Kone Korhonen Oy:n Dauphine SA 360 helikopteri sekä Helikopteripalvelun SAR 01 pelastushelikopteri.


Viestintäpäällikkö Liisa Joutsi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Mitä kuuluu kotitapaturmakampanjalle

Kotitapaturmien ehkäisykampanjan tämänvuotisena tavoitteena on kunnissa tapahtuvan toiminnan piristäminen ja tuki, vanhusten tapaturmien ehkäisytyön tehostaminen, tapaturmatorjunnan yhteistyön tiivistäminen ja kampanjan näkyvyyden tehostaminen.

Kesän alussa pidetyssä strategiakokouksessa todettiin kotitapaturmien torjuntatyön vaativan edelleen koordinaatiota ja valtakunnallista yhteistyötä. Siten Kotitapaturmien ehkäisykampanjaa tullaan edelleen jatkamaan. Varsinkin Suomen turvallisin kunta -kilpailua pidettiin tärkeänä kotitapaturmatyön edistäjänä. Kampanjan tavoitteenahan on, että kunnat ja järjestöt yhteistyössä toteuttavat omia paikallisia tapaturmien torjuntahankkeita. Siksi kampanjan painopiste on kunnallisten toimien tukemisessa. Tässä muutamia kampanjan jo toteuttamia ja tulossa olevia hankkeita tänä vuonna:

Suomen turvallisin kunta 1998 -kilpailu

Suomen turvallisin kunta -kilpailu on vuosittain toteutettava, koti- ja vapaa-ajan tapaturmien vähentämiseen tähtäävä kilpailu. Kilpailun palkinto on 50.000 mk. Tämänvuotisen kilpailun määräaika on 2.10.1998, ja voittaja julkistetaan Tapaturmapäivänä 13.11.1998.

Kilpailuun osallistumista helpottamaan on valmistunut Suomen turvallisin kunta -opas ja -kilpailulomake. Kilpailua esitellään syyskuun alussa pidettävillä Kuntamarkkinoilla.

Tapaturmapäivä perjantaina 13.11.1998

Tämänvuotisen Tapaturmapäivän tunnus on "Hyvää päivää". Kentälle on toimitettu huhtikuussa tapaturmayhteistyöhön kehottava dekkari "Etsivä Marlonen ja konspiraatio kolmetoista". Hyvissä ajoin ennen tapaturmapäivää on vielä tulossa tunnusjulisteita sekä aineistopaketti, joka sisältää tuoreimmat tapaturmatilastot, tiedotusaineistoa sekä yleisölle jaettavaksi tarkoitettuja esitepohjia. Suuri yleisö voi Tapaturmapäivänä osallistua kilpailuun parhaasta vinkistä, jolla tapaturmia voi välttää. Päivä näkyy jälleen myös tiedotusvälineissä, niin sanomalehdissä kuin televisiossakin. Tapaturmapäivälle tulee oma internet-osoite.

Liukastumiskampanja

Liukkauden ehkäisy on jälleen tänäkin syksynä ajankohtainen. Syksyn kampanja keskittyy oikeisiin jalkineisiin, liukuesteisiin ja niiden valintaan. Tutkittua tietoakin on luvassa. Viimevuotisia Pitoa!-julisteita on edelleenkin jaossa. Ja tiedotusvälinetiedottaminen on kuvassa mukana. Vanhusten tapaturmaehkäisyohjelma Vanhusten tapaturmien ehkäisykeinoja pohtiva yhteistyöhanke on myös käynnistynyt. Tällä hetkellä kartoitetaan erilaista tutkimustietoa, jolloin voidaan paneutua keskeisiin ongelmiin ja siten laatia vanhusten tapaturmien ehkäisyohjelma. Tavoitteena on hyvin käytännönläheinen ohjelma, johon tulee sisältymään tietopaketteja, aineiston tuottamista ja koulutusta.

Toimittajien tapaturmaseminaari

Toimittajille tarkoitettu tapaturma-aiheinen toimittajaseminaari järjestetään 29.-30.10.1998 Tampereella yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Seminaari on ajoitettu juuri ennen Tapaturmapäivää, jotta toimittajilla olisi tietopohjaa tapaturma-asioiden esille nostamiseen.

Suomalaisten turvallisuus -tutkimus

Osana suurempaa Tilastokeskuksen toteuttamaa "Suomalaisten turvallisuus 1997"-tutkimusta on tehty myös kotitapaturmia selvittävä osuus. Tätä tutkimustietoa on mukana Tapaturmapäivän syyskuun alussa jaettavassa kampanjakirje 2:ssa. Laajempana tutkimus on tarkoitus julkistaa toimittajien tapaturmaseminaarissa lokakuun lopulla. Kyläasiain teemapäivä

Suomen Kylätoiminta ry:n kanssa on suunnitteilla turvaseminaari, johon kutsutaan kaikista kunnista kyläasioiden kanssa työskentelevien organisaatioiden aktiivit.

Kansainvälinen tapaturmakonferenssi

Tapaturma-asiaa esiteltiin toukokuussa Amsterdamissa pidetyssä kansainvälisessä tapaturmakonferenssissa. Suomen näyttelyosastolla keskityttiin perjantain 13. päivän markkinointiin. Suomalaiset kutsuivat näin muun maailmaan mukaan viettämään yhteistä Tapaturmapäivää. Varsinkin kun konferenssin johtavaksi teemaksi muodostui verkostoituminen tapaturmatyössä, herätti Suomen "Team 13 Finland"-yhteistyön esittely huomiota. Me kun olemme Suomessa jo edenneet käytännössä siihen yhteistyöhön, mikä muualla on vasta uusi ajatus.

Lasten tapaturmakampanja

Pellekaija Pum -nimellä tunnetuksi tullut kampanja jatkuu edelleenkin. Uutena aineistona on ilmestynyt pinssi, joka annetaan ilmaiseksi Polttaa, polttaa -puuhavihkon oston yhteydessä. Tämänvuotinen kampanja on julistanut kilpailun aktiivisimmille valistajille sekä kilpailun lapsille, jossa voittona on aarrearkku.

Muita seminaareja

Kotitapaturmakampanja on järjestänyt lääninhallitusten kanssa yhteisiä sidosryhmäseminaareja. Sellaisia on jo järjestetty tänä vuonna Etelä-Suomen ja Itä-Suomen lääneissä. Heti ensi vuoden alussa järjestetään Suomen Turvallisin Kunta -kilpailun voittajakuntien yhteistyöseminaari. Tarkoituksena on järjestää jatkossakin, vuosittain tällainen verkostotapaaminen, jossa voidaan vaihtaa kokemuksia ja jossa voidaan kehittää tapaturmatorjuntatyötä.

Aineiston saatavuus

Kotitapaturmakampanjan aineisto on edelleenkin pääosin maksutonta ja sitä on jatkuvasti saatavilla. Turvallisesti kotona -esiteestä on jälleen tullut uusi painos, kokonaispainomäärän ollessa jo lähes miljoona. Tarkastuslistoista on tulossa kätevämpi, A5-kokoinen muoto.

Joukkoviestintiedotus

Kampanja toimittaa jatkuvasti vuodenaikaan sidottuja artikkeleita tiedotusvälineille ja tarjoaa aineistoa juttuja tekeville toimittajille. Kampanjan tietoiskuja on nähty TV:ssä ja kuultu radioissa.

Yhteistyö Ääneseudun kanssa

Kotitapaturmakampanja jatkaa aina yhteistyötä Suomen Turvallisin Kunta -kilpailun voittaneen kunnan kanssa. Viimevuotiselle voittajalle Ääneseudulle on tarjottu puhdasta rahaa käytettäväksi johonkin sopivaan tapaturmahankkeeseen. Kotitapaturmien ehkäisykampanjaa on jo toteutettu vuodesta 1994 lähtien. Kampanjan takana ovat sosiaali- ja terveysministeriö, sisäasiainministeriö, Stakes, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ja uutena tulokkaana Terveyden edistämisen keskus. Nämä myöskin rahoittavat kampanjan. Tiiviisti yhteistyössä ovat mukana Suomen Punainen Risti, Suomen Kuntaliitto ja Lastensuojelun Keskusliitto.

Aineistotilaukset:

Palo- ja pelastusala: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, puh. 09-476 112, fax 09-4761 1400.
Muut: Terveyden edistämisen keskus, puh. 09-7253 0333, fax 09-7253 0320.

Lisätietoja:

Liisa Joutsi, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, puh. 09-4761 1324, e-mail: liisa.joutsi@spek.fi
Merja Söderholm,sosiaali-ja terveysministeriö, puh.09-160 4028, e-mail: merja.soderholm@stm.vn.fi
Veikko T. Valkonen, Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto, puh. 09-6804 0254, e-mail: veikko.valkonen@vakes.iso400.elisa.fi
Arja Puska, Terveyden edistämisen keskus, puh. 09-7253 0338, e-mail: arja.puska@health.fi


Erikoissuunnittelija Olli Lopmeri

Onnettomuustietokannan käytettävyys

Onnettomuustietokanta ONTIKA on jo parin viime vuoden ajan pystynyt tuottamaan tarkkaa ja monipuolista tietoa onnettomuustapahtumista. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta onnettomuustietojen päivittämisessä kuntatasolla on onnistuttu kohtalaisesti. Vuositasolla lähes 50 000 onnettomuustapauksen perustiedot on saatu viedyksi järjestelmään. Tämän johdosta onnettomuustietojen hyväksikäyttö on lisääntynyt viime ja kuluvan vuoden aikana merkittävästi. Perustietoa on välitetty paitsi ministeriön ja läänien päättäjille myös tutkimuslaitosten, korkeakoulujen ja eri virastojen ja sidosryhmien tutkijoille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Kotimaisista tutkimuksista mainittakoon palokuolemien tilastoanalyysi, jota on rahoittanut muun muassa ympäristöministeriö ja sisäasiainministeriö. Tutkimus valmistuu lokakuussa ja se sisältää paljon aikaisemmin puuttunutta tietoa palokuolemista. Tutkimuksen pääasiallinen tietolähde on ollut ONTIKA, jota on täydennetty muilla tilastotiedoilla ( mm. OIRE, Tilastokeskus) Toinen juuri käynnistymässä oleva hanke on Turvatekniikan keskuksen, TUKESin, aloittama vuoden kestävä, koko maan kattava tutkimus, jossa selvitetään sähköstä aiheutuneiden palojen syttymissyitä. Hankkeeseen on valittu tutkimusalue, joissa sähköpaloiksi epäiltyjen ja todettujen palojen todelliset syttymissyyt (oiko- tai maasulku, sähkö) tutkitaan tarkasti. Alueet ovat Vantaa, Kouvolan yhteistoiminta-alue (Anjalankoski, Elimäki, Iitti, Jaala, Kouvola, Kuusankoski ja Valkeala) sekä Kotkan yhteistoiminta-alue (Hamina, Kotka, Miehikkälä, Pyhtää, Vehkalahti ja Virolahti). Samoin selvitetään sähkön osuus tuntemattomissa syttymissyissä, laitteiden väärän käytön sekä asennus- ja valmistusvirheiden osuus. Erityisesti arvio tulipalon syystä ja tulipalon aiheuttaneen laitteen merkki ja malli ovat kiinnostavia tutkimuksen kannalta.

Luotettavien tietojen saamiseksi ONTI-lomakkeiden huolellisesta ja tunnollisesta täyttämisestä on suurta apua myös näille tutkimuksille. Tulkoon erityisesti korostetuksi tutkitun tiedon tarpeellisuus onnettomuuksien ennaltaehkäisemisessä. Paitsi, että tiedot viedään järjestelmään välittömästi onnettomuuden jälkeen, on tietojen oikeellisuus tarkastettava. Mitä tarkemmin tiedot järjestelmään viedään sitä suurempi hyöty niistä on niin kunta-, lääni-, kuin ministeriötasolle sekä etenkin tutkimuslaitoksille ja korkeakouluille. Tutkimustulokset ovat varsin pian kaikkien käytettävissä ja hyödynnettävissä. Järjestelmän eri osatekijät ovat yhtä tärkeitä. Kunnissa ja hätäkeskuksissa tiedon tuottajilla on kuitenkin erityisen suuri vastuu, ja näin asiantuntemus, tarkkuus ja kärsivällisyys korostuvat.

ONTI/ONTIKA -järjestelmän tehokkuutta ja toimivuutta kehitetään kuluvan ja ensi vuoden aikana siten, että uudistettu järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön vuoteen 2 000 mennessä. Tutkimuksen rahoittavat TUKES, Palosuojelurahasto, Palosuojelun edistämissäätiö ja Palotutkimusraati.


Neuvotteleva virkamies Tero Paasiluoto

Euro-Atlanttisen pelastusvalmiuden kehittäminen

Venäjän hätätilaministeriö EMERCOM teki NATO:n pelastuspalvelukokouksessa Moskovassa viime vuoden huhtikuussa esityksen euroatlanttisen pelastusvalmiuden kehittämisestä, jonka EAPC-maiden (16 Nato-maata ja 28 rauhankumppanuusmaata) ministerineuvosto hyväksyi päätöksellään 29.5.1998. Koordinaatiokeskus aloitti toimintansa 3.6.1998. Keskuksen henkilöstöä ollaan lisäämässä vähitellen ja sen oletetaan saavuttavan täyden toimintavalmiuden vuoden 1998 kuluessa.

Euro-Atlanttinen pelastusvalmius

Euro-Atlanttinen pelastusvalmius tulee olemaan alueellinen pelastusjärjestelmä, jossa tunnustetaan YK:n ensisijaisuus pelastustoiminnan koordinoinnissa. Pelastusvalmius muodostuu NATO:n päämajaan perustettavasta koordinaatiokeskuksesta ja pelastusyksiköstä. Koordinaatiokeskuksen (Euro-Atlantic Disaster Response Coordination Centre, EADRCC) tehtävänä on laatia pelastusyksikölle valmiussuunnitelma, kehittää sen toimintavalmiutta, järjestää koulutusta ja harjoituksia sekä valvoa operaatioiden aikaista toimintaa. Keskus koordinoi EAPC-maiden pelastus- ja avustustoimintaa pääasiassa kyseisten maiden alueella YK:ta konsultoiden. Keskuksen henkilöstö osallistuu tuhojen arviointiin joko itsenäisesti tai yhdessä YK:n valmiusryhmän kanssa.

Pelastusyksikkö (Euro-Atlantic Disaster Response Unit, EADRU) muodostetaan EAPC-maiden vapaaehtoisesti nimeämistä pelastus- ja avustusyksiköistä, jotka voivat olla sekä sotilas- että siviiliyksiköitä. Ne eivät muodosta pysyvää yksikköä, vaan luonnononnettomuuden tai teknologisen onnettomuuden yhteydessä tehdyn tarveharkinnan perusteella päätetään aina erikseen pelastusyksikön kokoonpanosta ja suuruudesta. Pelastusyksikön apua voi pyytää tuhon kohteeksi joutunut EAPC-maa ja poikkeustapauksessa myös EAPC:n ulkopuolinen maa. Jälkimmäisessä tapauksessa tarvitaan EAPC:n poliittista ohjausta. Kansalliset pelastusmuodostelmat pysyvät kansallisessa johdossa ja ne alistetaan tuhoalueen pelastustoimia johtavalle organisaatiolle.

Pelastusyksikköön liitettäville muodostelmille asetetaan kriteerit, joissa määritellään henkilöstön koulutustaso, yksiköiden varustus, lähtövalmius- ja kuljetusvaatimukset. Toiminta järjestetään periaatteella, että kukin osallistvua valtio vastaa omista kustannuksistaan. Ensisijaiset tehtävät toiminnan käynnistämiselle ovat henkilöstön palkkaaminen koordinaatiokeskukseen ja sen toimintaperiaatteiden kehittäminen, mahdollisimman monipuolisten yksiköiden saaminen pelastusyksikköön sekä onnettomuusilmoitus- ja avunantolomakkeiden standardointi.

Alkuvaiheen toimintaa

Koordinaatiokeskuksen ensimmäinen operaatio on Albania/Kosovo tilanteen seuraaminen sekä ilmakuljetusten järjestäminen YK:n pyynnöstä avustustarvikkeiden lennättämiseksi pakolaisille ja kotinsa menettäneille.


Ylitarkastaja Simo Tarvainen

Fyysikko pelastajana

Mitä on pelastustoimi ja mitä on fysiikka? Onko niillä mitään yhteistä, ja jos on, niin mitä sitten ? Tässä lähtöajatteluni otsakkeeseen 'Fyysikko pelastajana'. Nykyisin käytetään normaaliajan palo- ja pelastustoimesta sekä poikkeusolojen väestönsuojelusta yhteistermiä 'pelastustoimi'.

Elin nuoruuttani Savon sydämessä Rautalammilla, entisessä emäpitäjässä, johon perimätiedon mukaan on aikanaan kuulunut jopa nykyinen Jyväskylän kaupunkikin. Harrastusmahdollisuudet 1960-luvulla muutaman tuhannen asukkaan kunnassa eivät olleet kovinkaan moninaiset. Eniten pelattiin kesällä jalka- ja pesäpalloa ja talvella jääkiekkoa. Kuten niin moni muukin ikäisistäni siihen aikaan, olin myös minä sitten 1960-luvun lopussa liittynyt paikalliseen palokuntaan Rautalammin Puolivakinaiseen palokuntaan, jonka kokeneena palopäällikkönä toimi silloin Uuno Oravainen. Palokunnan ainoana autona oli 1960-luvun alkupuolen mallia ollut Bedford.

En pohtinut siihen aikaan paljonkaan fysikaalisia ilmiöitä; ehkäpä ensimmäisenä ihmeenä pidin sitä, miten luistin voi liukua niin liukkaasti jäällä hyvin kovallakin pakkasella. Joku minua viisaampi valisti, että terän ja jään väliin sulaa vettä kun terää painetaan jäähän ja siitä aiheutuu tuo liukkaus. Jääkiekossa opetettiin myös kuinka maila toimii vipuvartena ja millä tavoin sillä voidaan "antaa kiekolle kovaakin kyytiä.

Palokuntatoiminnassa, aluksi nuoriso-osastossa ja sittemmin hälytysosastossa törmäsi fysiikkaan ja erityisesti palofysiikan ja -kemian ilmiöihin vähän väliä. Puolivakinaisen palokunnan toiminnassa kiinnostuin itsekin enemmän sekä varsinaisista paloasioista mutta myös fysiikan soveltamisesta. Luonnonilmiöiden selittäjänä fysiikkaa näkee ja kokee lähes kaikkialla. Aloitin tuohon aikaan 1970-luvun alussa myös ambulanssin apumiehen tehtävät. Siinä fysiikkani joutui monta kertaa todella koetukselle kantaessamme ylipainoisia potilaita paareilla kerrostalojen ahtaissa kierreportaissa ja käytävissä. Fysiikkaahan se on myös ihmisen elvyttäminen: puhaltamalla ilmaa potilaan keuhkoihin sekä painantaelvytyksellä eli sydänhieronnalla pyritään sydän ja muu elimistö palauttamaan 'toimintatilaan' eli saamaan ihminen takaisin 'elävien kirjoihin'.

Fysiikan lait pätevät myös kerrospukeutumisessa

Lukion (ja armeijan) jälkeen vuonna 1976 aloitin opinnot Jyväskylän Yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa pääaineenani fysiikka. Approbatur- ja cumlaude-opinnot ja niihin liittyvät harjoitustyötolivat hyvin konkreettisia joten niistä opin paljon perusfysiikkaa. Erityisesti mieleen on jäänyt kaksi asiaa: se, miten valo ja muu aaltoliike taittuu kahden aineen rajapinnassa sekä ilman eristeominaisuudet. Tutkin eräässä harjoitustyössä sitä, miten lasin lämmöneristyskyky paranee, kun pinta lakataan useita kertoja. Tulokset olivat vaikuttavia. Näitä ilmiöitä hyödynnetään tänäkin päivänä palomiehen - nykyisin pelastajan - jokapäiväisessä työssä esimerkiksi pukeutumisen osalta. Myös kesällä sisään palavaan ja kuumaan taloon paineilmalaittein sukeltava pelastaja suojaa itsensä kerrospukeutumisen avulla eli sammutuspuvun alla on mahdollisimman monikerroksinen alusasu, jotta mainittu 'rajapintateoria' ja ilman lämmöneristysominaisuudet voidaan mahdollisimman hyvin hyödyntää eli suojella elimistöä kuumuudelta. Opiskelin yliopisto-opintojeni loppuvaiheessa myös virtaus- ja ydinfysiikkaa, joita sitten nykyisessä työssäni olen voinut hyödyntää. Erityisesti ydinfysiikan tunteminen on ollut suureksi avuksi Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisissä pelastustoimen ja -hallinnon tehtävissä. Gradun aihetta miettiessäni en enää muuta ajatellutkaan kuin palotointa. Niinpä silloisen Jyväskylän apulaispalopäällikön Veikko Nurmisen avustuksella päädyin Suomen Palontorjuntaliiton teknisen päällikön Pertti K. Hallion työhuoneeseen Helsinkiin. Graduni aiheeksi päätettiin ' Savunpoiston ja sprinkleritoiminnan vuorovaikutuksesta'. Työ käsitteli teollisuus- ja varastokohteissa käytettäviä automaattisia sammutus- ja savunpoistojärjestelmiä.

Pelastustoimi on fysiikan soveltalmista

Lyhyesti kerrottuna ongelma sammutustyönjohtajan kannalta on se, että kun kohteessa syttyy tulipalo ja automaattiset vesisammutusjärjestelmät eli sprinklerit laukeavat lämmönvaikutuksesta toimintaan, niin tuleeko savunpoistoluukkujen aueta automaattisesti, jolloin lämpö ja palokaasut poistuvat, joka mahdollistaa palomiesten sammutushyökkäyksen ja syntyy ylöspäin voimakas virtaus, vai avataanko luukut vasta manuaalisesti. Ilmiöön liittyy paljon pelkkää fysiikkaa eikä yleispätevää ratkaisua ole löydetty, vaan käytössä on sekä automaattisia että manuaalisia järjestelmiä. Opintojen ohessa olin usean vuoden ajan Jyväskylässä palolaitoksen palomiehen tp-virassa, jossa oli erinomainen tilaisuus katsoa teorian toimivuutta käytännön palotoimessa. Erityisesti vakinaisen palomiehen työstä on jäänyt mieleen sortumaonnettomuudessa onnettomuuspaikan huolellinen tukeminen, jotta vältytään enemmiltä tuhoilta sekä liikenneonnettomuuksissa uhrien irrottaminen autoromuista, jonka työn pitää samaan aikaan olla nopeaa uhria enempää vahingoittamatta, vaikka ympäristö on täynnä lasia, jännityksessä olevaa metallia ja kaasuuntuvaa polttoainetta. Vertasin monesti mielessäni onnettomuustilanteen pelastustyötä ampumahiihtäjään, jonka tulee samaan aikaan hiihtää kovaa ja ampua tarkasti. Yliopisto-opintojen jälkeen Valtion Palo-opiston palomestarikurssilla syvennyimme sitten enemmän palonsammutukseen lähinnä operaation johtajan näkökulmasta. Opintojen jälkeen olen toiminut valtion pelastustoimen eri viroissa Helsingissä, Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Turussa sekä tämän vuoden huhtikuun alusta sisäasiainministeriön pelastusosastolla. Taaksepäin ajateltuna pelastustoimi on pitkälti fysiikan soveltamista, joten alun perin palokuntaharrastukseni, sittemmin leipätyöni entisenä fysiikan opiskelijana, on aina tuntunut mielekkäältä - onhan siinä konkreettisesti kysymys ihmishenkien tai omaisuuden pelastamisesta.

Sivua muokattu: 13.6.2008